Vuosi 2019 on lopuillaan ja uudet kujeet odottavat oven
takana. Vuosi 2019 oli minulle monella tavalla antoisa: Sain elää juoksijan
unelmaa, harjoitella terveenä. Opin siitä, millainen treenirytmitys toimii ja
mikä ei. Niin töissä, vapaa-ajalla kuin kilparadoilla sain elää sellaisten
ihmisten ympäröimänä, jotka antavat minulle enemmän energiaa kuin ottavat.
Kesällä sain saattaa kaksi tärkeää ystävääni avioliiton satamaan. Syvensin
osaamistani markkinoinnin ja liiketoiminnan parissa. Opin priorisoimaan,
sanomaan ei ja löytämään aikaa juuri minulle tärkeille asioille.
Monesti sanotaan, että perusasiat pitää olla kunnossa, jotta
voi alkaa hifistelemään. Tämä pätee oman kokemukseni mukaan ainakin
urheiluun ja työelämään. On turha tehdä liian monimutkaisia ja vaikeita
harjoituksia, jos peruskunto ei riitä niistä palautumiseen. Vuosi 2019 oli
tältä osin paljon perusasioiden tekemistä, mutta pyrin tekemään ne hyvin. En
kirjoita tähän erinomaisesti, koska kulunut vuosikymmen on opettanut, ettei
tarvitse tavoitella täydellistä. Asiat pitää tehdä hyvin ja viimeisen päälle,
mutta inhimillisyys ja virheet tekevät elämästä lopulta värikkään ja elämisen
arvoisen.
Vuonna 2019 harjoittelin reilut 500 tuntia ja juoksin noin
3800 kilometriä. Tähän päälle tuli reilu 40 tuntia pyöräilyä, cross traineria
ja vesijuoksua. Punttia ja lihaskuntoa tein lisäksi noin 60 tuntia.
Tähän päälle tulee liikkuvuusharjoittelu, koordinaatiot, hypyt ja kaikki
lihashuolto. Yksikään viikko ei ollut älytön (kovia harjoitusviikkoja oli
kylläkin), mutta sitä tärkeämpää oli palautua kovien harjoitusten välissä ja
pystyä noudattamaan harjoitussuunnitelmaa lähes 100%.
Kävin joulun alla tasotestissä samassa paikassa kuin tasan
vuosi sitten, ja se kertoi, että voimaominaisuudet ovat parantuneet samalla
kuin aerobinen kynnys oli noussut uudelle tasolle alemmilla hapoilla.
Anaerobisella kynnyksellä hapot olivat alemmat, ja maksimaalinen suorituskyky
oli parantunut. Anaerobinen kynnys ei aivan ollut noussut seuraavalle tasolle,
mutta sen vahvistamiseen jäi töitä sitten keväälle. Testitulokset
kertoivat, että perusasioiden tekeminen oli tuottanut tulosta 😉
Perusasioiden tekeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että
olisin tehnyt harjoitukset sinnepäin, vaan päinvastoin. Olen tehnyt jokaisen
harjoituksen mahdollisimman hyvin ohjelman mukaan. Vauhtikestävyys on eri asia
kuin maksikestävyys. Sama harjoitus ei kehitä näitä molempia ominaisuuksia. Jo
vuosia sitten Portugalin auringon alla opittu lause tuli taas monesti mieleeni:
On tärkeää ymmärtää, mitä jokaisella harjoituksella haetaan.
Vuonna 2019 opin myös rentouden merkityksestä kestävyysjuoksussa.
Kovimmissa treeneissä oli ohje, että lopun saa mennä niin kovaa kuin menee,
mutta puristaa ei saa. Naama ei saa mennä irvistykseen. Rentouden oppiminen on tuonut
juoksuun helppoutta ja vahvuutta. Kun oppii juoksemaan vastatuuleen rennon
kovaa hankalissakin olosuhteissa, on sitä mahdollista siirtää kisasuorituksiin.
Vuosi 2019 on ollut kaikin puolin antoisa ja olen saanut
nauttia juoksijan matkasta. Haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jota ovat tehneet tästä
matkasta mielenkiintoisen ja antoisan. Kiitos vanhemmilleni, läheisilleni ja
tukijoilleni kuluneesta vuodesta. Haluan myös kiittää juuri sinua, joka luet tätä
tekstiä ruudun toisella puolella. Toivon, että olen pystynyt antamaan inspiraatiota
ja herättämään ajatuksia.
Ensi vuodesta eteenpäin kutsun sut lukemaan tarinoitani Juoksija-lehden alta eli mut on valittu ensimmäiseksi Juoksija Ambassadoriksi
ja blogini tulee siirtymään Juoksija-lehden alle (tulen linkittämään uuden blogi-sivuston,
kun se on livenä). Sen lisäksi pidän kerran kuussa Juoksurinki-juoksuharjoituksia Turun Kupittaalla:
https://www.juoksija-lehti.fi/juoksurinki/
Näiden ajatusten myötä haluan toivottaa onnea, menestystä ja
terveyttä vuoteen 2020! Tehdään perusasiat hyvin, ja löydetään aikaa tärkeille asioille
ja ihmisille. Uskon, että sillä reseptillä nautitaan elämästä myös uudella
vuosikymmenellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti