Reipas

Olin jo pienenä reipas. Kotona oli kasvatettu siihen, mutta se oli myös osa luonnettani. 4-vuotiaana lauloin isäni serkun häissä ja 6-vuotiaana olin pettynyt, kun luulin, että pääsen esiintymään bändin kanssa, joka valmistui tulevaan keikkaansa meidän ruokaillessa siinä vieressä. En ollutkaan heidän laulaja.

Reippaus on tehnyt minusta uteliaan, ja olen aina nauttinut uusien ihmisten kohtaamisesta Suomessa ja ulkomailla. Uudet sosiaaliset tilanteet eivät ole pelottaneet, ja esiintymiseen kuuluvan jännityksen olen oppinut kääntämään voimavarakseni. No miten tämä sitten liittyy urheiluun?

Reippaalla voidaan tarkoittaa urheilussa myös juoksuharjoittelua, joka on matalatehoista vauhtikestävyysharjoittelua. Joku toinen kutsuu sitä pk2:ksi, vk1:ksi tai ala-vauhtikestävyydeksi. Se on ollut kuitenkin syksyn avain ja vähintään kerran kahdessa viikossa olen juossut 10-15 kilometrin reippaan. Se ei tietenkään yksin ole tehnyt ihmeitä, mutta se on parantanut aerobista perustaani.

Käytännössä tämä on tarkoittanut, että pystyn nykyisin juoksemaan 12-15 kilometrin reippaita samaa vauhtia kuin aiemmin 8-10 kilometrin vauhtikestävyysharjoituksia, eli alemmalla sykkeellä samaa vauhtia. Reipas on tuonut helppoutta ja taloudellisuutta juoksuuni, ja olen myös malttanut juosta reippaat riittävän hiljaa – aerobisella kynnyksellä tai vähän yli.

Joulua ennen kävin mattotestissä, ja se antoi vahvistuksen siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menty. Anaerobinen kynnys oli noussut, maksivauhti oli kovempi kuin aiemmin alemmalla hapolla ja hyppytestissä sain keskivertokestävyysjuoksijaa paremmat arvot. Juuri sitä ennen 10 kilometrin testijuoksun ennätys parani Ruissalon mäkisessä maastossa 1,5 minuuttia, ja tiesin, että nämä olivat parhaat joululahjat, joita toivoa.

Töitä riittää kuitenkin tehtävänä, ja työnteko on jatkunut joulun jälkeen tällä Espanjan Torreviejassa suolajärvien rannalla. Lenkkaria on laitettu jalkaan vielä hieman Suomen oloja enemmän, ja on ollut kiva saada seuraa kevyille lenkeille ja koviin harjoituksiin. Ehkä parhaita asioita leirielämässä ovat olleet lukemattomat keskustelut juoksemisesta, urheiluista ja elämästä yleensä.

Leiriä on jäljellä enää muutama päivä, ja jäljellä on vielä yksi kovempi harjoitus. Huomenna pöllyytän junaradan pohjaa 15 kilometrin reippaan verran, ja nautin suolajärvien tarjoamasta kosteasta ilmasta.  

Loppuun en voi olla toteamatta, että reipasta viikkoa juuri sinulle ja hyvää alkanutta vuotta. Tee uudesta vuodesta juuri näköisesi, ja panosta tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Jätä vähemmän huomiota niille asioille, joihin et voi vaikuttaa.

Lenkkimaisemat ovat olleet kohdallaan, ja La Matan alueella on voinut ihailla kallioiden jyrkkää pudotusta mereen.

Asuinalueemme uima-allas on ollut kovassa käytössä - ei uintia varten, vaan enemmin kylmäaltaana. Altaan ympärillä on ollut myös hyvä tehdä lihaskuntoa ja kuminauhajumppaa. Leirikommuuniin on siis kuulunut triathlonisti Janina Saarnio, juoksija Pauliina Oksanen ja hänen mies Jouni. 

Suolajärvien rannalla hiekka on välillä liian pehmeää, mutta ne sopivat hyvin kevyille lenkeille. 

Tällä junaradan pohjalla juostaan reipasta ja kovaa. Pohja on tasainen ja noin 3,5 kilometrin pituinen hiekkasuora.