Jo muutamana syksynä olen haaveillut puolimaratonin juoksemisesta
kauden lopuksi. Siitä ei kuitenkaan kannata lähteä edes haaveilemaan, jos ei
ole terve. Tänä syksynä sain kilpailla loppukauden terveenä ja nousujohteisesti,
ja vaikka se ei tuonut yhtään ennätystä, pääsin kilpailemaan lähempänä omaa tasoani
ja kokemaan, millaista on juosta kovaa ja nauttia maitohapoista.
Korkeimmat maitohapot omalta kohdalta mitattiin varmaan SM-viesteissä 4*800m viestissä, kun viimeisellä 200 metrillä taistelin naama irvessä kilpakumppaneita
vastaan. En ole varman kumpi voitti, minä vai hapot, mutta ainakin toin kapulan
itselleni kesän kovinta vauhtia maaliin. Se ei tietenkään riittänyt tai
tyydyttänyt, koska Turun pahin ja rakkain vihollinen Tampereen Pyrintö kuljetti
kapulan himpun kovempaa maaliin kuin meidän joukkue ja olimme kuudensia. Myös viestihampaankoloon
jäi siis jotain ensi vuotta ajatellen 😉Sm-viestien jälkeen vietin lyhyen urheilijan
kesäloman Pariisissa, jonka jälkeen oli käärittävä hihat ja alettava hommiin,
jotta puolimaratonhaave voisi toteutua tänä syksynä.
5 viikkoa on lyhyt aika harjoitella puolimaratonille, sillä
merkittävään kestävyyskunnon parantamiseen tarvitaan ainakin 2-3 kuukautta. Se on
kuitenkin ollut riittävän pitkä aika saada aikaan muutoksia kehossa, kun
harjoittelussa on tehty merkittäviä muutoksia. 4 vuoden tauon jälkeen olen
palannut punttiharjoittelun pariin, ja se on tuntunut hyvältä ja tuonut voimaa
ja nopeutta askeleeseen. Voimaa on jalostettu nopeudeksi jokaviikkoisilla
lyhyillä ja terävillä ylämäkivedoilla, ja treeni on sisältänyt aina ylämäkivedon
parina rullauksen loivaan alamäkeen – ja tämä on selvästi auttanut siihen, että
saan tuotua jalan tarpeeksi painopisteen alla, ja tällöin myös askelkontakti on
ollut riittävän nopea.
Kolmantena uutena muutoksen piikkaripussiin on pakattua
paljon pitkiä reippaita, joissa vauhti ei tapa vaan se matka. No ei ole sekään
tappanut, päinvastoin piristänyt, mutta 12-15 km reippaissa on kyllä huomannut,
että kyllä se harjoituksen kovuus on tullut sieltä matkan kautta. Ja MAF-testiharjoituksen
perusteella (maili tasaisella vauhdilla) voin sanoa, että jo kolmessa viikossa
aerobinen suorituskyky on parantunut: vauhti oli kasvanut 7 sekuntia per kilometri
ja syke oli laskenut yhden pykälän. Eli vaikka 5 viikkoa on lyhyt aika kestävyysharjoittelussa,
muutoksia kehossa voidaan saada aikaan jo sitä lyhemmässä ajassa, kun
harjoittelu on johdonmukaista ja nousujohteisesta.
Viikonlopun puolimaratonin kovuutta pääsin kokeilemaan tämän
harjoitusjakson kovimmassa harjoituksessa 4+3+2+1km, jossa kaikki vedot
juostiin hieman arvioitua puolimaratonvauhtia kovempaa. Ja viimeisessä kilometrin
vedossa pääsin juoksemaan rennon kovaa, joka sytytti mailerin sydämen. Treenin
jälkeen tuntui, että en tarvitse loppuveryttelyä ollenkaan, koska maitohappoa
ei tullut, mutta oli niin poikki 24 km päiväsaalista. Mutta vauhti ei tässäkään
treenissä tappanut, vaan se oli se matka.
Lauantaina on siis aika lähteä ratkomaan, kumpi puolikkaalla
tappaa - matka vai vauhti vai kenties niiden sopiva yhdistelmä? Tarkoitus on
siis debytoida puolimaratonilla, vaikka kesän päätavoitteet siintävät kuitenkin
edelleen radan kiertämisessä. Minusta ei siis aivan tullut maratonaaria, vain
puolikas. Ehkä jonain päivänä kokonainen. Mutta ensin Kankaanpään maraton – show
me the fast half maraton route! I’ll promise to do the rest.
Värska Originaal ja Noname ovat olleet jokaisen lenkin kumppani. Toinen enemmän lenkillä, ja toinen sen jälkeen nestevajetta korjamassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti