Mailerista maratoonariksi

Jo muutamana syksynä olen haaveillut puolimaratonin juoksemisesta kauden lopuksi. Siitä ei kuitenkaan kannata lähteä edes haaveilemaan, jos ei ole terve. Tänä syksynä sain kilpailla loppukauden terveenä ja nousujohteisesti, ja vaikka se ei tuonut yhtään ennätystä, pääsin kilpailemaan lähempänä omaa tasoani ja kokemaan, millaista on juosta kovaa ja nauttia maitohapoista.

Korkeimmat maitohapot omalta kohdalta mitattiin varmaan SM-viesteissä 4*800m viestissä, kun viimeisellä 200 metrillä taistelin naama irvessä kilpakumppaneita vastaan. En ole varman kumpi voitti, minä vai hapot, mutta ainakin toin kapulan itselleni kesän kovinta vauhtia maaliin. Se ei tietenkään riittänyt tai tyydyttänyt, koska Turun pahin ja rakkain vihollinen Tampereen Pyrintö kuljetti kapulan himpun kovempaa maaliin kuin meidän joukkue ja olimme kuudensia. Myös viestihampaankoloon jäi siis jotain ensi vuotta ajatellen 😉Sm-viestien jälkeen vietin lyhyen urheilijan kesäloman Pariisissa, jonka jälkeen oli käärittävä hihat ja alettava hommiin, jotta puolimaratonhaave voisi toteutua tänä syksynä.

5 viikkoa on lyhyt aika harjoitella puolimaratonille, sillä merkittävään kestävyyskunnon parantamiseen tarvitaan ainakin 2-3 kuukautta. Se on kuitenkin ollut riittävän pitkä aika saada aikaan muutoksia kehossa, kun harjoittelussa on tehty merkittäviä muutoksia. 4 vuoden tauon jälkeen olen palannut punttiharjoittelun pariin, ja se on tuntunut hyvältä ja tuonut voimaa ja nopeutta askeleeseen. Voimaa on jalostettu nopeudeksi jokaviikkoisilla lyhyillä ja terävillä ylämäkivedoilla, ja treeni on sisältänyt aina ylämäkivedon parina rullauksen loivaan alamäkeen – ja tämä on selvästi auttanut siihen, että saan tuotua jalan tarpeeksi painopisteen alla, ja tällöin myös askelkontakti on ollut riittävän nopea.

Kolmantena uutena muutoksen piikkaripussiin on pakattua paljon pitkiä reippaita, joissa vauhti ei tapa vaan se matka. No ei ole sekään tappanut, päinvastoin piristänyt, mutta 12-15 km reippaissa on kyllä huomannut, että kyllä se harjoituksen kovuus on tullut sieltä matkan kautta. Ja MAF-testiharjoituksen perusteella (maili tasaisella vauhdilla) voin sanoa, että jo kolmessa viikossa aerobinen suorituskyky on parantunut: vauhti oli kasvanut 7 sekuntia per kilometri ja syke oli laskenut yhden pykälän. Eli vaikka 5 viikkoa on lyhyt aika kestävyysharjoittelussa, muutoksia kehossa voidaan saada aikaan jo sitä lyhemmässä ajassa, kun harjoittelu on johdonmukaista ja nousujohteisesta.

Viikonlopun puolimaratonin kovuutta pääsin kokeilemaan tämän harjoitusjakson kovimmassa harjoituksessa 4+3+2+1km, jossa kaikki vedot juostiin hieman arvioitua puolimaratonvauhtia kovempaa. Ja viimeisessä kilometrin vedossa pääsin juoksemaan rennon kovaa, joka sytytti mailerin sydämen. Treenin jälkeen tuntui, että en tarvitse loppuveryttelyä ollenkaan, koska maitohappoa ei tullut, mutta oli niin poikki 24 km päiväsaalista. Mutta vauhti ei tässäkään treenissä tappanut, vaan se oli se matka.

Lauantaina on siis aika lähteä ratkomaan, kumpi puolikkaalla tappaa - matka vai vauhti vai kenties niiden sopiva yhdistelmä? Tarkoitus on siis debytoida puolimaratonilla, vaikka kesän päätavoitteet siintävät kuitenkin edelleen radan kiertämisessä. Minusta ei siis aivan tullut maratonaaria, vain puolikas. Ehkä jonain päivänä kokonainen. Mutta ensin Kankaanpään maraton – show me the fast half maraton route! I’ll promise to do the rest.

Sm-viestijoukkueessamme juoksi itseni lisäksi Anni Räty, Amanda Virtanen ja Aino Paunonen. Sm-viestit on tunnelmaltaan kyllä huikea tapahtuma eikä viestien uusi syksyinen ajankohta ainakaan itseäni häirinnyt.

Värska Originaal ja Noname ovat olleet jokaisen lenkin kumppani. Toinen enemmän lenkillä, ja toinen sen jälkeen nestevajetta korjamassa.

Syksyn lenkkisäät ovat olleet huikeat. Aurinkoa ja lämpöisiä päiviä on riittänyt. Tämä kuva on Vaasasta, Suvilahden suoralta, joka on yksi lempi juoksupaikkojani Vaasassa, jossa tulee välillä viikonloppuja vietettyä.