Miten selvitä ylikunnosta ja päästä takaisin radalle?

Ensin olet onnellinen siitä, että pääset harjoittelemaan terveenä ja lähes jokainen treeni tuntuu toinen toistaan paremmalta. Sen jälkeen tulee etuoikeutettu olo siitä, kun pääsee kiertämään rataa ympäri tosissaan eli kilpailemaan. Sen jälkeen pelkkä kisoissa onnistuminen ei enää riitä, vaan haluat juosta kovempaa, kovempaa kuin koskaan ennen. Vain se tyydyttää. Ja ylikunnosta huippukuntoon on matkaa, se on fakta.

Näissä ajatuksissa kisakausi on edennyt elokuun lopulle, ja omalta osaltani kisakausi tulee jäämään ikään kuin kesken. Edessä on vielä muutama kisa, mutta se ei korvaa kesä-heinäkuussa väliin jääneitä kisoja eikä ylikunnon myötä syntynyttä harjoitustaukoa. Mutta ainakin nyt uskallan sanoa ääneen, että onnistuin pääsemään ylikunnosta yli. Kaikki siihen liittyvät oireet hävisivät pikkuhiljaa, ja treenit väsyttävät normaalilla tavalla; alussa väsyin treeneistä helpommin ja tarvitsin paljon unta ja lepoa.

Ylikunnosta selviää, kun uskaltaa viheltää pelin poikki eli pystyy myöntämään itselleen tilanteen, unohtamaan kilpailut ja tavoitteet sekä vaihtaa lenkkarit lepoon. Hetkellinen pysähtyminen on silloin paikallaan, ja olen iloinen siitä, että urheilulääkärin selvien sapluunoiden avulla minun oli helpompaa tehdä niin: antaa kaiken olla hetken aikaa, ja nauttia silti kesästä ja niistä hyvistä asioista, mitä elämässä on urheilun ulkopuolella. Sen jälkeen aloin tehdä kevyitä lenkkejä ja lisäsin juoksumäärää päivä päivältä. Keho tuntui vahvalta, ja jalat ja mieli alkoivat odottaa kovia harjoituksia, ja silloin tiesin, että voin alkaa tehdä vauhtikestävyysharjoituksia, ja siirtyä pikkuhiljaa myös kovempiin veto- ja maksimikestävyysharjoituksiin.

Kun ylikuntoa lähdettiin jäljittämään, oli tärkeä miettiä, milloin viimeksi juoksu oli tuntunut hyvältä, ja se vaikutti siihen, kuinka pitkä aika todennäköisesti menee ylikunnosta palautumiseen. Mitä nopeammin ylikunto huomataan, sitä nopeammin siitä toipuu. Itsellä se huomattiin 2.5 viikkoa siitä, kun oli tuntunut viimeksi hyvältä, ja siitä päivästä meni kuukausi, kun pääsin takaisin kovempiin harjoituksiin. Tämän kuukauden aikana lepäsin reilun viikon ja tein muuten kevyttä juoksuharjoittelua. Lopussa mukaan tuli myös rentoja nopeus- ja tekniikkaharjoituksia. Kirjoitin nämä aikamääreet tähän, jos ne jotain auttavat siinä, miten ottaa niskalenkki ylikunnosta.

Elokuun alkupuolella Kalajoella juoksin toisen tonnivitosen, ja se tuntui ensimmäistä kertaa siltä, miltä tonnivitonen kuuluu: tasaisen kovalta taistelulta, jossa on ripaus rentoutta mukana. Kisassa oli hieman itseäni kovempia juoksijoita, ja hyvää taistelua sijoituksista, joka toi kisaan sopivasti kovuutta. Maalissa jäin maahan makaamaan ja maitohapot pyörivät käsissä asti; olin iloinen siitä, että sain jätettyä radalle sen, mitä jätettävissä oli.

Tällä viikolla pääsin mukaan kisailemaan Lappeenrannan Motonet GP:hen vitoselle. Olin tehnyt hyvän 4*1500m treenin, jonka perusteella uskalsin lähteä juoksemaan yhden kovimmista ratamatkoista. Kaikki lähtivät liikkeelle vauhdilla, ja myös itse aloitin hieman liian kovaa. 3000 metrin väliaika oli 11.03 ja kahdella viimeisellä tonnilla vauhti hieman laski, ja maalissa kello näytti 18.38. En ollut tyytyväinen, mutta annoin kaikkeni. Vajaan 6 viikon harjoittelulla ylikunnon jälkeen en kai voinut odottaa enempää. Oli vain hyväksyttävä se, että ylikunnosta seuraavaa vaihe on kunto. Huippukunto ja ennätykset ovat edessäpäin. Niiden parissa jatketaan töitä vielä seuraavat viikot - onneksi juoksukesää on siis vielä jäljellä. 

 

Lappeenrannassa Kimpisen kentällä verkat tehty ja valmiina kisaan Janican ja Pauliinan kanssa.

Kimpisen mondo oli kova, mutta nopea. Pohkeet tiesivät perjantaina kisan jälkeen, että tällä radalla oli 12,5 kierrosta kierretty.

Kisan kovimmat suomalaiset eli Janica ja Alisa Vainio. Molemmat juoksivat huikean kisan ja Janica myös ennätyksensä.