Taistelua väsymystä vastaan: Just another training day at Torrevieja

On maanantai 9. huhtikuuta, yksi tavallinen leiripäivä täällä Torreviejassa. Aamupäiväksi on merkattu lepoa, ja päivän lenkki on vasta iltapäivällä. Yritin käydä Lidlissä kaupassa, mutta kaikki kaupat ovat kiinni, sillä tänään täällä Valencian maakunnassa vietetään juhlapäivää espanjalaisen munkin, Vincent Ferrerin muistoksi. Taas yksi uusi juhlapäivä, josta en ollut ennen kuullut, ja se koskee vain Valencian maakuntaa.

Takana olevat 9 päivää täällä Torreviejan auringossa ovat sujuneet hyvin. Treenikilometrejä on kertynyt 147, ja kovat treenit ovat sujuneet nousujohteisesti. Kovimpana niistä mainittakoon lauantain harjoitus, jossa pääsin pitkästä aikaa takaisin radalle juoksemaan: 3*(800+3*400m). Mieleeni palasi muistot Yhdysvalloista, jossa tein enemmänkin harjoituksia, jossa rytmiä rikottiin niin, että esimerkiksi 2 tonnia juostiin 3000m kisavauhtia ja väliin otettiin yksi 400m 1500m kisavauhtia. Tämä toistettiin kahdesti. Nyt juostiin vitosen vauhtia kasin vedot ja 3000m vauhtia 400m vedot.

Ja kuinka nautinkaan 400m vetojen juoksemisesta, niistä olin aina tykännyt! Vanha maileri pääsi esiin, kun pääsi juoksemaan sopivin happojen kanssa. Juoksu pysyi rentona, mutta silti loppusuoran vastatuuleen sai tehdä töitä, jotta askel ei veny ja asento pysyy hyvänä. Vetoharjoitukset olivat aina olleet lempiharjoituksia, ja vaikka nykyisin olen opetellut nauttimaan vauhtikestävyysharjoituksista, vetoharjoituksissa on jotain joka sytyttää. Kun saa otteen vedoista, ja tietää, että jaksaa treenin onnistuneesti loppuun, voi vain nauttia niistä.

Muutenkin olosuhteet muistuttivat Texasia. Lämmin auringonpaiste tuli treenin aikana esiin, ja sää oli muuten hyvin kostea ja hikinen, joka enteili illalla saapunutta viiden tipan sadetta. Sadekuurot olivat siis täällä hyvin vähäisiä, ja ne monesti kiersivät tämän Torreviejan kahden suolajärven ympäröimän alueen.

Sadetta toivoisin välillä kivikkoisille ja paikoin erittäin koville lenkkipoluille. Suola on kovettanut lenkkipolut ja erityisesti ”autiomaassa” polut ovat erittäin kovia. Kutsumme autiomaaksi paikkaa, jossa ei kasva lähes mitään eikä siellä ole mitään nähtävää, mutta erityisesti toiselle suolajärvelle päästäkseen on juostava sitä kautta. Asumme myös mäen päällä, joten jokaisella lenkillä kertyy ”nousumetrejä” vähintään parin kolmen kilometrin verran. Kupittaan tasaisen suolaharjatun lenkin jälkeen tekee toki hyvää juosta mäkisemmässä maastossa, mutta jalkaterät ja pohkeet vaativat ainakin omalta kohdaltani lisähuomiota lihashuollon osalta. Se on ehkä ainoa tämän paikan miinuspuoli.

Leiripäivä jatkuu ruoanlaitolla, olen luvannut tehdä kanapastaa, kun muut ovat lenkillä. Iltapäivällä nautimme hieman auringosta ja uimisesta altaalla (joka ei enää toimi kylmäaltaana). Päiväunien jälkeen suuntaan illan kevyelle lenkille, jonka päälle teen liikkuvuusharjoittelua ja lihaskuntoa. Sen jälkeen suunnittelemme juhlia paikallista pyhäpäivää maistamalla paikallisia tapaksia.

Kaiken kaikkiaan, täällä on hyvä urheiljan olla ja treenata. Ilmasto on erinomainen ja elämänrytmi sopivan verkkainen.

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon myös sinulle!