Hiihtoladulla tietää tunteen, kun joku menee ohi, ja siihen
selkään on niin helppo liimautua – beesistä on selvästi hyötyä. Vauhti on selvästi
omaa hiihtovauhtia kovempi, mutta ei tee mieli antaa periksi. Lopulta pakollinen
nenänniistämistauko on hyvä paikka todeta, että antaa beesin mennä, oman lenkin
oli tarkoitus olla vain peruskestävyysharjoitus.
Juoksussa sama tilanne harvemmin toistuu. Kun joku menee
lenkillä ohi, yleensä ohi kipittävä juoksija häviää horisonttiin muutamien
minuuttien aikana. Niinpä juoksussa ”beesi” pitää sopia samantasoisen tai
kovemman juoksijan kanssa, jolloin tasoeroa voidaan häivyttää antamalla etumatkaa
heikommalle juoksijalle tai lisäämällä kovemman juoksijan matkaa, jolloin molemmat
saavat halutun treenivaikutuksen treenin aikana.
Ei tietenkään ole vaarallista, että välillä oma
vauhtikestävyysharjoitus nousee maksimikestävyysalueelle lopussa, mutta jos
kaikki vauhtikestävyystreenit juoksee liian kovaa, ei treenivaikutus ole se,
mitä harjoituksella on haettu.
Vauhtikestävyydellä halutaan kehittää
vauhtikestävyysaluetta, eli kykyä ylläpitää aerobisen kynnyksen ylittävää
rentoa juoksuvauhtia. Sama harjoitus pääosin maksimiskestävyysalueella on täysin
toinen, sillä esimerkiksi 10 km maksimikestävyysharjoituksesta kestää palautua
paljon pidempään kuin vauhtikestävyysharjoituksesta ja maitohappoakin on
kertynyt treenin aikana selvästi enemmän. Pitää siis tietää, mitä vauhtialuetta
milläkin harjoituksella halutaan kehittää.
Vaikka yhteistreeneissä saattaakin mopo joskus karata
käsistä, ovat ne avain kehittää kilpailuvauhtia harjoituskaudella. On paljon helpompi
juosta beesissä, kun toinen halkoo edessä tuulta tai pitää vauhtia yllä. Toisaalta
myös jäniksenä toimiminen tuo buustia omaan treeniin, kun selän takana tuleva juoksija
”työntää” ikään kuin jänistä eteenpäin. Tilanne muistuttaa enemmän
kilpailutilannetta, ja myös kilpailutilanteiden harjoittelu helpottaa kisoihin
menemistä.
Hyvää beesiä ei tulekaan missata, jos sitä on tarjolla. Espanjassa
sain juostua esimerkiksi hyvän kympin kovan Janican maailman tasaisimmassa beesissä.
Hallissa olen juossut yhden maratonaarin perässä 1000-200m vetoja. Siinä beesissä
on ollut helppo juosta.
Oma treenikausi on sujunut pientä juuri tullutta flunssaa lukuun
ottamatta hyvin. Flunssa pakotti jättämään yhden 3000m hallikisan väliin, mutta
tärkeimmät tavoitteet odottavat kesässä, joten mitään riskejä ei kannattanut
ottaa lähtemällä juoksemaan yhtä kovimmista hapenottomatkoista puolikuntoisena.
Sitä ennen ehdin juosta Urheiluliiton OP-viestijoukkueessa
aloitusosuuden (4*680m viesti), joka kulki pitkän kilpailutauon jälkeen hyvin. Viimeiselle
kierrokselle löytyi selkeä rytminvaihto ja sain hyvin irti.
Kovuus siis syntyy kovien treenien kautta. Mutta jotta
kovista palautuu, peruskestävyyden tulee olla kunnossa. Tarvitaan siis paljon
helppoa peruskestävyysharjoittelua, jotta voi onnistua viikon tärkeimmissä
harjoituksissa ja rakentaa kuntoa kohti kesän kisoja. Näiden ajatusten myötä
toivotan sinulle liukkaita hiihtolenkkejä, pitäviä juoksulenkkejä sekä hyviä
beesejä kovissa treeneissä; mutta vain kovissa treeneissä 😉
 |
| Eräs lempipuistojani Espanjan Torreviejassa on Parque de Aromatico. Kauniit yrtit ja kukat tuovat kesän mieleen, ja näihin kuviin on ihana palata Suomen talvessa. |
 |
| Tämä kuva kuvaa parhaiten puiston näköalat :) |
