Taistelua väsymystä vastaan: Teippiä ja Bion3:sta

Istuessani Torreviejan auringon alla on hyvä katsoa vähän taaksepäin. Vuosi on vaihtunut uuteen, joten on hyvä pohtia, mitä hyvää mennyt vuosi toi tullessaan ja mitä se opetti. Ja ai niin, kai ne uuden vuoden lupaukset pitäisi olla tehtynä vuodelle 2018.

Fiilis on juuri nyt erinomainen. Jalat ovat vähän väsyneet treenistä, mutta mieli on virkeä maiseman vaihdoksesta. Ensimmäinen viikko leirillä täällä Espanjan Torreviejassa on sujunut hyvin. Sää on ollut tavallista lämpöisempi (päivisin jopa yli 20), juoksu on kulkenut hyvin, ja suolajärven vaikutuksen voi hengittäessä havaita.

Lähes kaikki suomalaiset ovat ainakin osin sattumalta 100 metrin säteellä, joten lenkillä on voinut törmätä naapuriin, ja tutustua uusiin ihmisiin. Viimeistään lenkin päätyttyä yhteisellä uima-altaalla on voinut tavata muita urheilijoita jalkoja uittamassa; muuten 8 asteisessa vedessä ei liiammin ole ruuhkaa ollut. Itsellä uima-allas oli yksi tärkeä kriteeri asuntoa valitessa, sillä 10 minuutin kylmähoito on erittäin tehokas tapa palauttaa jalkoja kovista treeneistä.

Peruskunnon vahvistaminen on ollut yksi pääteemoista syksyn aikana, ja nyt voin todeta, että siinä on edetty suunnitelmien mukaan. Eli pikkuhiljaa aletaan päästä kunnon treenin makuun 😉 Ei sillä, etteikö kympin vk tai tonnin vedot olisi ollut harjoittelua syksyn aikana, mutta on kiva päästä pitkästä aikaa omalle tasolle treeneissä ja huomata myös se, miten riittävä peruskestävyysharjoittelu on palauttanut palautumiskyvyn. Omalla tasolla se on tarkoittanut noin 100 kilometrin määrää kovilla viikoilla, jossa korvaavan harjoittelun määrä on vähentynyt koko ajan.

Plantaarifaskiitti on siis alkanut kestää yhä paremmin juoksua ja on ollut jo viikkoja, ettei se vaivaa lähes ollenkaan. Pohkeiden ja jalkapohjan lihasten kiristyessä se on ilmoittanut itsestään, ja erityisesti liukkaalla se on vaatinut teippaamista. Välillä teippiä on tarvittu myös täällä, kun osa teistä on kivisiä, ja pitkään jatkunut kuivuus on kovettanut niitä entisestään. Vaikka teippi yksin ei ole plantaarifaskiittia parantunut, se on ollut yksi syksyn tärkein varuste – taas kerran olen saanut huomata, että teippauksesta on todella hyötyä.

Teipin lisäksi Bion 3 Immune Restore -vitamiinavalmiste on pitänyt minut lenkillä koko syksyn; olen saanut olla terve jo yli 8 kuukautta, ja viime kerrasta onkin aikaa, kun olen pystynyt näin kauan välttämään flunssat ja kaikki sen yhteydessä tai jälkeen tulevat keuhkotaudit. Puuta pitänee kai tässä kohdin koputtaa, että jotta saisin pysyä terveenä mahdollisimman pitkään myös tänä vuonna.

Varsinaisiin uuden vuoden lupauksiin en usko, mutta uskon siihen, että voimme kehittyä ja kasvaa ihmisenä, ja ottaa uusia haasteita elämäämme. Muutokset eivät saa olla liian isoja, ja niiden pitää olla osa arvomaailmaamme, koska vain silloin voimme sitoutua noudattamaan niitä pidemmän aikaa. Lisäksi muutoksesta voi tulla rutiini vasta 6-8 viikon jälkeen, joten niin kauan sitä tulee toistaa. Näitä ajatuksia kirjoittaessa tulee mieleen Aki Hintsan kirja Voittamisen Anatomia, josta nämä ajatukset olen sisäistänyt ja monen nähnyt sitä näin uuden vuoden kynnyksellä myös lukevan, ja suosittelen kirjaa edelleen lämpimästi.

Vuonna 2018 aion itse olla enemmän läsnä arjessa, elää hetkessä ja mennä aiemmin nukkumaan. Uskon, että ne lisäävät taas hieman lisää onnellisuutta. Ja tottakai aion juosta ja treenata paljon, mutta se varmasti olikin jokaiselle tätä lukevalla itsestään selvää. 😉 Kivaa alkanutta vuotta!

Tässä kuva meidän "kotikadusta". Alue on aidattu pieni asuinalue, josta on lyhyt matka joka suuntaan, niin kentälle, kauppaan kuin suolajärvien rannalle juoksupoluille.