Juoksemisen iloa tarvitaan talven pimeydessä

Reilu pari viikkoa sitten olin kauden ensimmäisessä testijuoksussa Ruissalossa. Mäkinen reitti on kova ja hyvin rehellinen kunnon mittari. Kunto ei ollut vielä kummoinen, mutta marraskuussa ei juosta pääkisoja, joten silloin ei tarvitse olla huippukunnossa, silloin rakennetaan pohjia. Tärkeämpää omalla kohdallani on se, että olen saanut hoidettu plantaarifaskiitin pois ja jalka alkaa kestää myös kilpailua. 5 kilometrin testijuoksun aikana ei myöskään ahdistanut kuin vasta maalissa, mikä sekin iso plussa kirjoitettavaksi harjoituspäiväkirjaan.

Syksy on heikkouksien vahvistamisen aikaa. Se on parasta aikaa vahvistaa perus- ja vauhtikestävyyttä sekä parantaa lihastasapainoa ja liikkuvuutta. Pääsin mukaan Turun Urheiluliiton järjestämään lihastasapainokartoitukseen, ja harjoitukset testitulosten perusteella ovat alkaneet. Urheilijat jaettiin ryhmiin samanlaisten heikkouksien mukaan, ja omassa ryhmässä heikkouksia olivat nilkan ja yläselän heikko liikkuvuus sekä lonkan heikko liikkuvuus ja ulkokierto. Tiedossa on siis dynaamisia liikkuvuusharjoituksia näiden heikkouksien korjaamiseen, ja mielenkiinnolla jään odottamaan, miten nämä harjoitukset alkavat vaikuttamaan kehoon ja juoksuun. Tietenkin on hyvä huomata, että pelkkä heikkouksien vahvistaminen ei automaattisesti tarkoita, että ne siirtyvät juoksuun, vaan heikkouksien vähentäminen mahdollistaa sen, että voidaan saada esimerkiksi lisää askelfrekvenssiä, nopeampaa askelkontaktia tai taloudellisempaa askellusta.

Loppuvuosi on myös vuoden pimeintä aikaa, aurinkoa ei seuraavaan kuukauteen juuri näy arkipäivänä lenkillä, jos sinne ei pääse lähtemään kahdeksan jälkeen tai ennen neljää. Aika mahdotonta 8-16 työskentelevälle. Joskus mietin, että onneksi se oli juuri me suomalaiset, joille annettiin sisu. Se auttaa niinä päivinä, kun on kastunut aamulenkillä, töihin mennessä ja sieltä tullessa, ja toinen lenkki olisi vielä jäljellä.

Kertaakaan lenkki ei ole kuitenkaan jäänyt tekemättä. Lenkin jälkeinen hyvä fiilis on toiminut motivaattorina tai sitten lenkille lähtö on tuntunut kivalta, kun tiedossa on ollut hyvää seuraa. Halu kehittyä juoksijana ja tehdä uusia ennätyksiä on ollut tärkeä motivaattori. Lähes yhtä tärkeää on ollut mahdollisuus nauttia terveenä juoksemisesta, siitä juoksemisen ilosta. Ja siitä ilosta ja energiasta, jota jokainen harjoitus tuo päivään. Ja vielä näin 29-vuotiaana motivoidun uusien taitojen oppimisesta, ja siitä kun voin haastaa itseäni haastavien vetotreenien, uusien lihaskuntoliikkeiden ja aluksi vaikeita tuntuneiden aitahyppyjen parissa. Niitä parhaita fiiliksiä ovat ne, kun voi maata aitaa vasten vetoharjoituksen jälkeen, ja tietää, että tänään kuraan jäi kaikki se, mitä oli jätettävissä. Loppuverkalla askel on kevyt, ja vaikka olen aivan poikki, märkä ja ravassa, hymyilyttää silti. Sitä se juoksemisen ilo on minulle.

Niinpä haastankin sinut miettimään vuoden pimeimpänä ajanjaksona, mikä tai mitkä ovat ne asiat, jotka saavat sinut lähtemään lenkille. Ja niinä päivinä, kun lenkkarin narut eivät millään meinaa mennä rusetilla eteisessä, on hyvä muistuttaa itselleen mieleen nämä asiat, jotka motivoivat lähtemään lenkille. Ja onhan se niin, että kesän juoksijat tehdään talvella. Lenkille lähtö vuoden pimeimpään aikaan antaa ehkä eniten, koska voi lenkin jälkeen todeta, että ylitti itsensä ja myös pimeyden.

Toivotan sinulle juoksemisen iloa talven pimeyteen!

”Chase darkness, put your music on and enjoy your run!”

Tämän videon myötä pieni #throwback takaisin yhteen kesäisen illan treeniin – jolloin juoksemisen iloa riitti jo sään puolesta ;) Kiitos kuuluu kaikille läheisilleni, jotka ovat kulkeneet vaikean kauden mukanani. Lämmin kiitos tuesta kuuluu @Eeronmaratonkoulu ’lle. Erityiskiitos kuuluu myös @Nonamesport ’lle makeista ja istuvista treenivaatteista, @VärskaOriginaal ’lle parhaista mineraalivesistä ja @Juoksuaikatapahtumat Suunto- yhteistyöstä.