Askel rullaa, kun happi kulkee

Istun Oslon lentokentällä. Nappasin yhdestä kahvilasta paikallisen kanelipullan ja tuoremehun, ja odotan jatkoa lentoa Espanjan Madridiin. Vieressäni on Vista Travel:n kyltti ja jo useampi on käynyt kysymässä, olenko matkan johtaja. Olen joutunut vastaamaan etten, elleivät he ole tulossa kanssani treenaamaan Madridiin. Olen siis matkalla viettämään talvilomaani hyvän ystäväni Tiian luo. Eilen iltana säätiedotuksessa mainittiin lumisateen mahdollisuus vielä tälläkin viikolla pohjoisemmassa Suomessa, joten talvilomaa voi kai viettää kesäkuussakin?

Viime aikoina Suunto Spartan Sport on saanut riittävästi ulkoilua ja keuhkot ovat olleet vähemmän räkäiset kuin muutamaan kuukauteen. Se kertonee, että kaikki on siis hyvin ja suunta on ylöspäin.

Huhtikuun puolivälissä kävin Harri Hakkaraisella rasitustestissä, ja sen myötä sain myös luvan aloittaa harjoittelun nousujohteisesti. Keuhkokuume oli parantunut, ja keuhkojen räkäisyys oli lähes täysin hävinnyt. Rasitustestissä selvisi, että keuhkojen kyky poistaa hiilidioksidia oli huono, ja se piti huomioida harjoittelussa. Lisäksi elimistön immuniteettia tuli edelleen vahvistaa maitohappobakteerivalmisteella. Immun Restore Bion 3 olikin tullut suolistoni paras kaveri, ja otin sitä aamuisin ja iltaisin. Sen lisäksi kortisonin määrää oli voitu vähentää.

Harjoittelussa on ollut nyt mukana mäkijuoksua, vauhtileikittelyä ja erilaisia vetoharjoituksia, joissa pääpaino on ollut kuitenkin lyhyissä, 10-30 sekunnin vedoissa. Tasavauhtista tekemistä on vältetty, ja myös kevyille lenkille on tuotu mukaan rullauksia tavallista enemmän. Vaikka töitä on vielä tehtävänä, elimistö on ottanut vastaan hyvin harjoittelua ja olo on tuntunut hyvältä. Keuhkojen toiminta ja irtiottokyky ovat parantuneet.

Tuntuu, että tästä vaikeasta talvesta ja keväästä olen myös oppinut paljon. Harri on antanut tarkat ohjeet, miten toimitaan, jos siitepölyallergia vaivaa, keuhkot tuntuvat räkäisiltä ja olo vetämättömältä. Tällainen olo tuli reilu viikko sitten, kun jouduin jättämään Littoisten järven ympärijuoksun väliin. Olin hyvin pettynyt, etten päässyt mukaan tuohon juoksutapahtumaan, jossa ei koskaan keväisin ahdistanut, ja joka oli jo muutaman vuoden toiminut hyvänä kunnon mittarina keväisin. 

Aamulenkillä olo tuntui kuitenkin siltä, että keuhkot vievät juoksua enkä minä. Tiesin, etten voi ottaa riskiä, vaan minun on tehtävä muutama päivä kevyttä harjoittelua aamuin illoin, jotta vointi normalisoituisi. Ja niin kävikin, siitä parin päivän päästä minä vein juoksua, olo oli vahva ja sykkeet laskeneet. Kylmä ilma ja siitepöly saattoivat rasittaa hyvin helposti vielä vahvistuvia keuhkoja, ja siksi elimistöä oli pakko kuunnella.

Madridissa ei pitäisi olla kylmää, vaan odotettavissa on kuumaa ja kosteaa, ja se on yleisesti sopinut keuhkoilleni erittäin hyvin. Lähden siis avoimin mielin tutustumaan Casa de Campoon, ja muihin Madridin puistoihin. Repussa on neljä paria lenkkareita ja vielä enemmän pikkutoppeja – joten eiköhän niillä päästä kesäisen harjoittelun makuun 😉

Tänään harjoitusolosuhteet vaihtuvat lämpöisempiin. Vaikka kuvan vaatteet ovat mukana, jäävät ne todennäköisesti vähälle käytölle ulkosalla.

Harjoittelussa on ollut tärkeä seurata, että sykkeet laskevat palautuksen aikana, ja esimerkiksi mäkivedoissa sykekäyrä muistuttaa piikikästä kampaa, jolloin syke nousee vetojen aikana, mutta myös laskee palautusjuoksun aikana.