Istun Oslon lentokentällä. Nappasin yhdestä kahvilasta paikallisen kanelipullan
ja tuoremehun, ja odotan jatkoa lentoa Espanjan Madridiin. Vieressäni on Vista
Travel:n kyltti ja jo useampi on käynyt kysymässä, olenko matkan johtaja. Olen
joutunut vastaamaan etten, elleivät he ole tulossa kanssani treenaamaan
Madridiin. Olen siis matkalla viettämään talvilomaani hyvän ystäväni Tiian
luo. Eilen iltana säätiedotuksessa mainittiin lumisateen mahdollisuus vielä
tälläkin viikolla pohjoisemmassa Suomessa, joten talvilomaa voi kai viettää
kesäkuussakin?
Viime aikoina Suunto Spartan Sport on saanut riittävästi ulkoilua ja
keuhkot ovat olleet vähemmän räkäiset kuin muutamaan kuukauteen. Se kertonee,
että kaikki on siis hyvin ja suunta on ylöspäin.
Huhtikuun puolivälissä kävin Harri Hakkaraisella
rasitustestissä, ja sen myötä sain myös luvan aloittaa harjoittelun
nousujohteisesti. Keuhkokuume oli parantunut, ja keuhkojen räkäisyys oli lähes
täysin hävinnyt. Rasitustestissä selvisi, että keuhkojen kyky poistaa hiilidioksidia
oli huono, ja se piti huomioida harjoittelussa. Lisäksi elimistön immuniteettia
tuli edelleen vahvistaa maitohappobakteerivalmisteella. Immun Restore Bion 3
olikin tullut suolistoni paras kaveri, ja otin sitä aamuisin ja iltaisin. Sen
lisäksi kortisonin määrää oli voitu vähentää.
Harjoittelussa on ollut nyt mukana mäkijuoksua,
vauhtileikittelyä ja erilaisia vetoharjoituksia, joissa pääpaino on ollut kuitenkin lyhyissä, 10-30 sekunnin vedoissa. Tasavauhtista tekemistä on vältetty, ja myös
kevyille lenkille on tuotu mukaan rullauksia tavallista enemmän. Vaikka töitä
on vielä tehtävänä, elimistö on ottanut vastaan hyvin harjoittelua ja olo on
tuntunut hyvältä. Keuhkojen toiminta ja irtiottokyky ovat parantuneet.
Tuntuu, että tästä vaikeasta talvesta ja keväästä olen myös
oppinut paljon. Harri on antanut tarkat ohjeet, miten toimitaan, jos siitepölyallergia vaivaa, keuhkot tuntuvat
räkäisiltä ja olo vetämättömältä. Tällainen olo tuli reilu viikko sitten, kun
jouduin jättämään Littoisten järven ympärijuoksun väliin. Olin hyvin pettynyt,
etten päässyt mukaan tuohon juoksutapahtumaan, jossa ei koskaan keväisin
ahdistanut, ja joka oli jo muutaman vuoden toiminut hyvänä kunnon mittarina
keväisin.
Aamulenkillä olo tuntui kuitenkin siltä, että keuhkot vievät juoksua
enkä minä. Tiesin, etten voi ottaa riskiä, vaan minun on tehtävä muutama päivä
kevyttä harjoittelua aamuin illoin, jotta vointi normalisoituisi. Ja niin kävikin,
siitä parin päivän päästä minä vein juoksua, olo oli vahva ja sykkeet laskeneet.
Kylmä ilma ja siitepöly saattoivat rasittaa hyvin helposti vielä
vahvistuvia keuhkoja, ja siksi elimistöä oli pakko kuunnella.
Madridissa ei pitäisi olla kylmää, vaan odotettavissa on
kuumaa ja kosteaa, ja se on yleisesti sopinut keuhkoilleni erittäin hyvin.
Lähden siis avoimin mielin tutustumaan Casa de Campoon, ja muihin Madridin
puistoihin. Repussa on neljä paria lenkkareita ja vielä enemmän pikkutoppeja – joten eiköhän niillä päästä kesäisen harjoittelun makuun 😉
 |
| Tänään harjoitusolosuhteet vaihtuvat lämpöisempiin. Vaikka kuvan vaatteet ovat mukana, jäävät ne todennäköisesti vähälle käytölle ulkosalla. |
 |
| Harjoittelussa on ollut tärkeä seurata, että sykkeet laskevat palautuksen aikana, ja esimerkiksi mäkivedoissa sykekäyrä muistuttaa piikikästä kampaa, jolloin syke nousee vetojen aikana, mutta myös laskee palautusjuoksun aikana. |
