Kuumeton keuhkokuume on pakottanut pysähtymään ja pohtimaan hyvinvointia
ja sen osatekijöitä. Harri Hakkarainen ei puhu ylikunnosta vaan
alipalautumisesta, ja sain tehtäväksi täyttää alipalautumisanalyysin. Siinä
seurataan ortostaattista sykereaktiota keuhkokuumeen alussa ja lopussa (alkaako
elimistön palautuminen olla parempaa lääkekuurin loppumetreillä). Tärkeintä on
seurata sitä, miten syke käyttäytyy 3 ja 5 minuuttia pystyyn nouseminen
jälkeen, koska se paljastaa elimistön kuormitustilan. Tässä hyvä huomata, että
elimistö kuormittuu sairastetusta taudista, ja sykevälivaihtelua voidaan käyttää
seuramaan myös taudista paranemista.
Syke kertoo vain elimistön kuormituksesta, mutta sen lisäksi
olen saanut täytettäväksi lomakkeen, jossa arvioin, mitkä asiat aiheuttavat positiivista
ja negatiivista stressiä, ja mitkä asiat ovat neutraaleja. Lomakkeen
täyttäminen on hyvin jäsentänyt omia tuntemuksia ja hahmottanut tämänhetkistä
tilannetta.
Nyt on kulunut reilu 2 viikkoa kuumeettoman keuhkokuumeen
toteamisesta. Elimistöstä hävisi lähes heti kylmä-kuuma tunteet ja keuhkojen
rohina väheni selvästi. Olo on myös pikkuhiljaa alkanut parantua, ja en nuku
enää kuin reiluja 9 tunnin yöunia. ;) Antibiootilla oli aluksi kovat
sivuvaikutukset, mutta nekin ovat vähentynyt. Myös huimaus on hävinnyt.
Päivittäin olen liikkunut lääkärin ohjeiden mukaan 20-30
minuuttia. Ei voida siis puhua harjoittelusta, vaan enemmän liikunnasta, mutta
se on tuonut paljon valoa tähän tilanteeseen. On ollut kiva päästä kävelemään,
salille ja kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja Elixialla. Urheilussa on
siis myös korostunut sosiaalinen aspekti, ja se on piristänyt jokaista
päivääni.
Huhtikuu on ollut muutenkin hyvin erilainen, se on ollut
ensimmäinen huhtikuu 10 vuoteen, jonka vietän kokonaan Suomessa. Jokapäiväiset
kavereiden kuvat ja videot Portugalista saavat olon hieman haikeaksi, mutta
toisaalta tuovat paljon hyviä muistoja edellisten vuosien leiriltä: päivittäiset
yhteistreenit, pitkät lenkit pikkutopeisssa, uusien urheilijoiden tapaaminen
kylmäaltaassa (lue kylmässä uima-altaassa) ja loputtoman pitkät illalliset
hyvässä seurassa. Ehkä pakko mainita vielä mainita se, kuinka ihanaa on mennä
valmiille aamupalalle, syödä tuoreita mansikoita ja juoda kahvia ilman
tietoakaan kiireestä.
Huhtikuu on siis ollut hyvin erilainen osaltani. Suomessakin
on toki tapahtunut paljon hyvää, ja valtava auringon valon lisääntyminen joka
päivä saa hymyilemään. Mieleeni tulee kysymys, kun monet ulkomaiset kysyvät
talvella, miten voimme elää pimeässä ja kylmässä talvella. Taas keväisin
muistan, miksi vastaan seuraavasti: ”Meillä on neljä vuoden aikaa ja puoli
vuotta valoa enemmän kuin useassa Euroopan maassa. Aurinkoa osaa arvostaa, kun
se ei ole jokapäiväistä.”
Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä & hyviä juoksulenkkejä!
 |
| Terveiset eilisestä salitreenistä! Toipumisaikana on voinut tehdä hieman erilaisia harjoitteita, joista päällä seisonta on ollut yksi sellainen ;) Sen lisäksi olen pyrkinyt vahvistamaan tai ainakin ylläpitämään keskivartalon ja lantion voimaa sekä liikkuvuutta. Jalkajumppaakin olen koittanut tehdä tavallista enemmän! |
