Kuumeton keuhkokuume – helvetti ja pelastus samaan aikaan

Talven harjoittelu ei ole sujunut suunnittelulla tavalla – helmikuussa sairastettu flunssa jätti keuhkot hyvin herkiksi, ja taustalla vaikutti todennäköisesti vielä syksyllä sairastettu keuhkoklamydia. Tämän lisäksi oli selkeä epäily ulkoisesta kuormitustekijästä, jotka merkittävästi kuormittivat keuhkoja.

Maaliskuun harjoittelun aikana koin outoja oireita, joita en ollut kokenut koskaan. Kaksi kuume piikkiä, jotka tulivat heti kun juoksin kovempaa. Viimeisen kuume piikin jälkeen menin myös lääkäriin ja tulehdusarvot ja valkosolut olivat koholla.

Keuhkoja kuumotti hyvin helposti ja ne olivat räkäiset. Räkäisyys oli tavallisesta poikkeavaa, koska se ei lähtenyt poistumaan edes kevyen harjoittelun myötä. Tämän takia kävin myös lääkärissä useamman kerran maalikuussa, ja syyksi epäiltiin astman pahenemista. Itseäni ihmetytti se, että keuhkot eivät poista räkää ja lähde vahvistumaan, vaan tuntuvat olevan koko ajan samassa tilassa. Se sai minut varaamaan ajan Harri Hakkaraiselle.

Kevään aikana olin myös saanut kokonaisrasituksen seuraamiseen uuden Suunto Spartan Sakura-sykemittarin ja Emift-laitteen, joka seuraa nukkumista. Syke kertoo luotettavasti harjoittelun kovuudesta, kunnon kehittymisestä ja harjoittelusta palautumisesta. Emfit-laite taas kertoo kokonaiskuormituksesta, ja yöllä tapahtuvasta palautumisesta. Laite kertoo myös muun muassa unen määrästä, laadusta ja sykevälivaihtelusta ja hengitystiheydestä. Olin luullut, että harjoittelen liian kovaa, mutta elimistössä tapahtui selvästi palautumisen merkkejä, mutta ongelmana olivat keuhkot, jotka eivät palautuneet.

Keskiviikkona istahdin Bulevardin klinikalle Harri Hakkaraista vastapäätä. Pelotti, mitä sieltä tulisi – olisiko kyse jostain vakavasta? Harri alkoi kertoa keuhkojen rakenteesta, ja siitä mitä keuhkoille tapahtuu, kun ne menevät huonoon kuntoon. Keuhkojen värekarvatoiminta heikkenee, ja ne ovat vastaanottavaisia kaikille bakteereille ja viruksilla, joita kohtaamme päivittäin.

Keuhkot voivat mennä huonoon kuntoon useista infektioista sekä useista ulkoisista tekijöistä, jotka rasittavat kestävyysjuoksijan keuhkoja, jossa maitohapon pitäisi hajota vedeksi ja hiilidioksidiksi. Kun näin ei tapahdu, elimistö menee happamaksi ja saattaa syntyä asiodoottisia oireita, joita ovat esimerkiksi kuume, päänsärky ja huimaus. Näitä olin kokenut maaliskuun aikana. Ja ne olivat minulle vieraita ja hyvin erilaisia kuin mykoplasman aiheuttamat oireet, sillä jalat jaksoivat mutta keuhkot eivät. Mykoplasmassa kumpikaan ei osa-alue jaksanut.

Neutrofiilien suhde lymfosyytteihin oli 13-kertainen ja kun Harri kuunteli hengitystä, joka mukaili juoksunaikaista hengitystä, oli diagnoosi selvä, kyseessä oli kuumeeton keuhkokuume. Sain hyvin vahvan kolmen viikon antibiootin ja valmisteen, joka parantaa immuunijärjestelmää ja syömäni kortisonin määrää vähennettiin – usean kortisonilääkkeen syönti oli ollut osaltaan heikentämässä vastustuskykyä. Avaavaa lääkettä lisättiin ja päivittäisenä ohjeena oli 20–30 minuuttia rasitusta lisäten matalilla sykkeillä. Harjoitusleirille Portugaliin ei saanut lähteä ja töitä ei saanut tehdä. Kolmen viikon päästä oli rasitustesti ja kontrollikäynti siitä, että keuhkot ovat kunnossa.

Samaan aikaan olin pettynyt siitä, että kaikki kevään suunnitelmat menivät uusiksi. Ei harjoitusleiriä, ei maantie- tai maastokisoja, jotka kolkuttelivat oven jo takana. Oli vaikea hyväksyä tätä kaikkea.

Samaan aikaan sain vastauksen useaan kysymykseen ja lopun taisteluun astman kanssa. Harrilla oli selkeä suunnitelma siitä, miten edetä. Hän kertoi hoitaneensa satoja mykoplasmapotilaita, ja saaneensa ne kuntoon. Se antoi uskoa siihen, että palaan takaisin terveillä keuhkoilla.

Se, että saan joka päivä liikkua ja alkaa myös hölkkäämään piti kosketuksen juoksuharjoitteluun, jonka kanssa olin taistellut yli kuukauden ajan. Tai oikeastaan koko tarina oli jatkunut paljon pidempään.

Olin kiitollinen siitä, että menin Harrin vastaanotolle, ja sain viettää tunnin ajan tämän huippulääkärin kanssa. Luottamus oli täydellinen, ja tiesin, että palaisin vielä radalle vahvempana kuin koskaan. Sitähän niillä vastoinkäymisillä oli tapana opettaa.  

Jään siis odottamaan, että myös lenkin jälkeen hymyilyttää näin paljon. Kuvassa myös uusi Spartan Sport Sakura-sykemittari, jota kelpaa pitää myös vapaa-ajalla erinomaisen muotoilunsa vuoksi.