Welcome 2017!

Istun altaan vieressä. On lämmintä joku 15 astetta, mutta auringossa tarkenee sortseilla. On vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Elämä hymyilee, en kai voi olla hymyilemättä, kun olen terveenä ja auringon alla?

En usko uuden vuoden lupauksiin, mutta uskon seuraavaan ajatukseen: Learn from the past, prepare for the future and live in the present. Minäpä kerron, mitä ajattelen siitä juuri tänään:

Opi menneestä. Olisi naivia odottaa vuotta, jossa kaikki olisi täydellistä. Ei vammoja, ei astman kanssa ongelmia, vaan pelkkää voittokulkua. Viime vuosi ei sitä kuitenkaan ollut, joten siitä on otettava opikseen. Viime harjoituskauden aikana harjoituspäiväkirjaan kirjatut sairaspäivät, 57, hipovat ennätystä, ja syksyllä niitä tuli edellisen kauden päälle rutkasti lisää. Vitosen enkka ja mahdollisuus juosta Kalevan Kisoissa olivat mykoplasmaisen vuoden kohokohtia.

Vuoden aikana myös ymmärsin, että ulkoisilla tekijöillä voi olla merkittävä vaikutus siihen, että en pysy terveenä ja keuhkot eivät kestä maksimirasitusta, ja tämän takia sellaisia olosuhteita on vältettävä. Huomaan sen eron täällä Espanjan suolajärvien unelmaolosuhteissa - yhdessäkään kovassa ei ole ahdistanut, ja tasan kuukausi sitten olin siinä pisteessä, että sain astmakohtauksia myös levossa. Keuhkoklamydia oli jättänyt keuhkot niin supistumisherkäksi.

Valmistaudu tulevaan. Tulevaan voi valmistautua parhaiten elämällä tässä hetkessä täysillä. Täällä Espanjan harjoitusleirillä se on tarkoittanut sitä, että pystyn saamaan keuhkot kuntoon ja pääsemään takaisin normaaliin harjoitusrytmiin. Se on tarkoittanut paljon kevyttä juoksua, muutama kova harjoitus viikossa ja sen lisäksi rullauksia, lihaskuntoa ja liikkuvuusharjoituksia. Sen lisäksi se on tarkoittanut nauttimista hyvästä seurasta, loputtomasti naurua ja räkätystä, ja oloa ilman huolta huomisesta.

Elä nykyhetkessä. Monesti miettii, miksi tein valintoja, jotka eivät osoittautuneetkaan parhaaksi? Mutta entäpä jos vain keskittyisin nauttimaan tänään tässä ja nyt? Asiat eivät voisi olla paremmin juuri nyt. Juoksu kulkee, aurinko paistaa ja syketasot ovat tulleet alas – ne kaikki harjoituskilometrit eivät ole sittenkään menneet hukkaan. Joten eiköhän laiteta #myllypyörimään (leirin tunnusbiisi eli lisää kilsoja koneeseen) ja nautita mahdollisuudesta tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt – niihin asioihin jokainen meistä voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Menestystä vuoteen 2017 ja terveitä juoksukilometrejä!

Tässä leirin parhaita paloja tähän asti. Minnan ja Janican seura on ollut huippua, ja Janica myös teki minulle tuon kuvassa olevan lohikäärmeletin. Suolajärven auringonlaskut ovat olleet unohtumattomia, ja sen rannalla olevalla vanhalla rautatien pohajalla on tullut taitettua pääosa kevyistä ja kovista treeneistä.