Jos nyt istuisin kanssasi kahvilla, niin mistä kertoisin?
Kertoisin onnistuneesta harjoittelujaksosta keväällä. Se on
sisältänyt paljon perusharjoittelua, jolle sain hyvän pohjan Portugalin
leirillä. Tie eteenpäin ei ole ollut niin tasainen. Kilpailu puolikuntoisena Aurajoen Yöjuoksussa ja
SM-maastoissa olivat pettymyksiä, mutta jokainen kova kisa vei eteenpäin.
Vöyrin SM-maastorata yhdistettynä helteeseen ja kovaa siitepölyyn teki kisasta
yhden elämäni raskaimmista, mutta sen jälkeen jokainen kova treeni on tuntunut
paljon helpommalta. Juoksin myös Littoistenjärven ympärijuoksun (8,5km) ja se
oli ensimmäinen kilpailu, joka loi uskoa tulevaan kauteen. Juoksu oli rentoa viimeisiä
kilometrejä lukuunottamatta ja ei ahdistanut ollenkaan. Verrattuna
SM-maastoihin se oli kuin astmaatikon vapaapäivä – maaliintulon jälkeen pystyin
puhumaan, kävelemään ja pian myös verryttelemään. Vaikka vauhti (3:55/km) oli 7 sekuntia kilometriltä
huonompi kuin viime vuonna, tiesin, että suunta oli oikea. Hymyilin ensimmäistä
kertaa kisan jälkeen. Oli kivaa juosta, tätä lisää!
Kertoisin sinulle myös harjoittelun nousujohteisuudesta. Se
ei ole aina niin helppoa, erityisesti keväällä, kun on kova kiire päästä kuntoon
ja kisat odottavat aivan oven takana. Tänä keväänä tilanne oli erityisen haastava:
mykoplasma vei kunnon ja hapenoton erityisen alas, ja 10 viikon päässä
harjoittelun aloittamisen jälkeen odotti kova Euroopan seurajoukkueiden kisa Leiriassa
ja matkana 3000 m. Oli siis onnistuttava harjoittelemaan ja palautumaan kovista
harjoituksista. Keväisin suurin ongelma oli kovista treeneistä palautuminen –
kova harjoittelu yhdistettynä siitepölyyn ja astmaan aiheutti monesti ylikunnon
kaltaisia oireita. Toisaalta myöskään aerobinen kestävyys ei ollut riittävä.
Tänä keväänä tein paljon hyvin erilaisia harjoituksia eri
vauhtiskaalalla ja uskon, että se ollut toimiva konsti. Osa vk-harjoituksista
on ollut palauttavia ja osa kevyistä lenkeistä on ollut erittäin rauhallisia. Tietenkin vastaavasti osa treeneistä on ollut kovia
ja yllämainitut kisat ovat toimineet erinomaisina kovina treeneinä. Kevään
edetessä sykkeet ovat tulleet alas ja juoksu on tuntunut helpommalta.
Kertoisin siis myös siitä, että kevään suurin haaste odottaa
vuorokauden päässä – 3000m kisa täällä Leiriassa. Kisan taso tulee olemaan kova
– mukana on vain 6 joukkuetta naisten puolella (miehissä 12) ja omassa lajissani vain 5 kovaa juoksijaa on mukana. Olisi unelma olla huippukunnossa juuri
täällä, mutta huomenna lähdetään Urheiluliiton naisten kanssa taistelemaan radalle ja tekemään kaikkensa. Miehissä Tampereen Pyrinnön miehet puolustavat Suomen värejä.
 |
| Näkymät hotellin aamupalalta. |
 |
| Terkut harjoituskentältä! |
 |
| Tälle stadionille mahtuu 23 000 tuhatta katsojaa ja se on huomisen kisapyhättö. Paikalliseen tapaan viimeiset ratamaalaukset olivat vielä tänään päivällä kesken, mutta huomenna kaiken pitäisi olla valmista. |
 |
| 3000m naiset valmina taistoon. Hanna juoksee matkan esteillä ja itse sileänä. Lähdetään taistelemaan kovien brittien, saksalaisten ja muiden maiden kestonaisten perään! |
