Kuin trapetsitaiteilua

Portugalin leiri huipentui Faron katujuoksuun. Silloin, kun ei kuule omia ajatuksiaankaan lähdössä, tietää, että tunnelma on huikea. Lähtöalue oli täynnä eri-ikäisiä juoksijoita aivan pikkulapsista veteraaneihin ja paikallinen musiikki pauhasi. Juuri ennen lähtöä aurinko laski horisonttiin ja paikalliset kerääntyivät kisan loppupuolella olevalle ostoskadulle kannustamaan.

5,2 kilometrin kisa juostiin kahtena reilun kahden kilometrin lenkkinä ja tämän lisäksi alussa oli 400m lenkki lähtöalueella. Lähdin juoksemaan toisen pääjoukon mukaan ja ensimmäisen kierroksen kohdalla juoksu tuntui vielä melko helpolta. Toisella kierroksella lenkin takaosassa olevassa pitkässä mäessä alkoi happo painaa ja sain todenteolla tehdä töitä seuratakseni kahta edessä olevaa tyttöä. Viimeinen kilometri oli laskua ja vaikka kuinka rullasin ja yritin hakea rytmiä, tytöt pysyivät tiukasti edessäni. Sitä mailerille tyypillistä kirivaihdetta ei täysin löytynyt, ja maaliin tulin seitsemäntenä. Keskivauhtini oli 3:45 ja saatoin olla tyytyväinen. Kahden viikon leirin jälkeen se oli kelpo suoritus. Tunnelma oli muutenkin huikea, ja vaihteleva reitti keskellä kaupunkia tarjosi unohtumattoman kokemuksen – näitä tarvittiin lisää välipalaksi harjoitusten lomassa! Merkkasin Aurjoen Yöjuoksun heti kalenteriini – 23.4.16 oli tarjolla samanlaista menoa myös Aurajoen rannalla.

Suomeen palattuani kaiken oli tarkoitus olla valmista hallikisoihin. Muutama kovempi treeni hallissa ja sitten kisaamaan. Yhden kisan ehdinkin juosta – 800m Tampereella. Kisasta ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin ”ei mihkään”. Tuntui kuin olisin ollut vitosen rytmissä edelleen, mutta nyt kierroksia oli vain viisi kertaa vähemmän.

Tottakai oli selvää, että kestävyyspainotteisen treenin jälkeen en odottanut ihmeitä 800m kisasta, mutta odotin sen kulkevan kovempaa kuin 2.29. Sen jälkeen juoksin vielä syksyn parhaan 5*1000m vetotreenin, mutta sen jälkeen henki ei enää kulkenut ja tulin kipeäksi.

Tämä viikko on mennyt levätessä ja syitä pohtiessa: Oliko flunssa sittenkin elimistön merkki siitä, että nyt pitää levätä? Onko kyseessä ylikunto vai vain ylikuormitusta? Kuinka pitkällä ajalla palautumista oli ollut vähemmän kuin harjoittelua?

Paljon harjoitellessa raja on hiuksen hieno. Tarvitaan harjoitteita, jotka kuormittavat elimistöä, jotta kehitystä tapahtuu. Vastapainoksi tarvitaa helppoja harjoituksia, jotta näistä kovista treeneistä palaudutaan sopivasti. Tämän tasapainon löytäminen on joskus aikamoista tasapainoilua.

Mutta sillon kun ollaan siellä aluella, missä kehitytään, se näyttää ja tuntuu tältä:  

Camillan kanssa valmistautumassa kisaan. Numero saatu ja lähtöpaikka selvinny; joten eiköhän niillä tiedoilla pärjää kisassa (vaikka reitti oli tässä kohdin vielä hyvinkin epäselvä).

Ennen kisaa oli aikaa ottaa kuvakin! Eteläeurooppalaiseen tapaan organisointi oli hieman huonoa ja ei voinut olla varma, onko lähtö 10 min ennen aikataulua vai 10 min sen jälkeen - piti siis olla valmis starttaamaan koska vaan lähtöajan tienoilla!

Lähtö- ja maalisuora, joka täyttyi kannustajista, vanhemmista ja huoltajista.

Camilla lähti kisan kärkeen ja itse lähdin toiseen pääjoukkoon juoksemaan.

Tällä ostoskadulla käytiin viimeiset taistelut ennen maalisuoraa, joka alemmassa kuvassa avautuu. 

Turkulaisedustus oli hyvää: Matti ja Maunu juoksivat hienosti, ja lisäksi Kenedy kävi vielä hakemassa palkintorahat kotiin ollen kisan kolmas.