Sanotaan, että kestävyyden rakentamiseen menee vuosia, mutta
vauhdin voi löytää helpostikin.
Kuten koko syksy, myös tämä Portugalin leiri ollaan oltu
paljolti kestävyyden äärellä ja juoksumäärää on pyritty nostamaan. Yhtenä
leirin tavoitteena oli juosta paljon helppoja kilometrejä ja siinä on aika
hyvin myös onnistuttu. Ensimmäisellä viikolla niitä kertyi yli 120 ja tällä
viikolla lähes yhtä paljon.
Juoksun helppous on näkynyt siinä, että lenkkivauhdit ovat
nousseet ja juoksu on tuntunut helpolta. Myös vauhtikestävyysharjoituksissa vauhdit ovat
pompanneet ylöspäin lähes viime kevään tasolle. Toisaalta kestävyyden
paraneminen on auttanut palautumaan treeneistä aiempaa paremmin.
Kestävyysharjoittelun kääntöpuolena on näkynyt se, että vauhdikkaammissa
vetotreeneissä on meno ollut hieman tahmeaa ja olo on tuntunut maratoonarimaiselta
(hapot jäivät tasotestissäkin alle kymmeneen). Tätä hieman ”kadoksissa” olevaa
vauhtia pitäisi olla kuitenkin mahdollista lähteä rakentamaan hyvän pohjan
päälle.
Eilisen päivän treeneissä tuntui siltä, että juoksuvauhti
alkoi jo hieman löytyä vikoissa vedoissa. Treeninä oli 2*1000m, 2*500m ja
5*200m. Treeni tehtiin Alturan hiekkakentällä valmistavana treeninä huomisen 5,1
km maantiekisaan Farossa. En ole ennen Portugalissa kilpaillut, joten
mielenkiinnolla ja taistelumielellä lähden kisaan mukaan. Janica lupasi opettaa kyynärpäätaktiikkaa vielä ennen kisaa.
Portugalin leiri on muutenkin antanut oivan mahdollisuuden valmistautua
tulevaan hallikauteen. Treeniolosuhteet ovat olleet hyvät ja treeniseura
erinomaista. Jukka Keskisalo on toiminut leiripäällikkönä ja oman kokemuksen kautta
hän osannut kertoa harjoittelun kulmakivistä ja pienten asioiden merkityksestä harjoittelussa.
Maanantaisin ja perjantaisin on ollut yhteistreenit, jossa on ollut ohjelmassa
lihaskunto- ja tekniikkaharjoituksia. Uudet liikkeet ovat olleet tervetulleita
ja motivointi vanhojen liikkeiden suhteen lähes yhtä tärkeää: ”Askeleeseen on
vaikea vaikuttaa, jos lantiossa ei ole riittävästi voimaa”.
Aloitin tämän tarinan kestävyyden parissa ja lopetan sen samaan. Lähden tästä vielä kevyelle, valmistavalle lenkille huomista kisaa ajatellen. Vaikka täällä juuri nyt tuulee ja tuivertaa, tiedän, että täällä on hyvä urheilijan olla.
Kuvia eilisestä vetotreenistä Alturan 380 m hiekkakentältä. Radan pituus asetti omat haasteet väliaikojen seuraamiseen, mutta muuten kenttä oli hyvässä kunnossa. |
Janica toimi treenissä sparrarina ja hänen tasaista tahtiaan oli helppo seurata. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti