Another training day

Tämä blogiteksti kertoo yhdestä leiripäivästä harjoitusleirilläni Torreviejassa.

Perjantaina 16.1 oli leirin toiseksi viimeinen päivä ja vuorossa oli viimeinen kovempi harjoitus.

Päivä alkoi 8.40, kun kello soi ja herätti minut. Heräsin tänäänkin juoksuperheemme viimeisenä, sillä tunnetusti nukkuminen ja päiväunet olivat minulle tärkeitä. Leirillä olin pystynyt lähtötasooni nähden koventamaan harjoittelua – olihan harjoittelua takana vasta alle kuukausi terveenä – ja sen takia nukkuminen oli erityisen tärkeää, sillä se auttoi palautumaan mahdollisimman hyvin.

Janica oli keittänyt puuron ja lasillinen tuoremehua täydensi aamiaista.  Puoli kymmenen jälkeen lähdin verkkaamaan Torreviejan kentälle ja klo 10 alkoivat Tom Antbackan vetämät yhteistreenit. Teimme liikkuvuus- ja koordinaatioliikkeitä sekä keskivartalon aktivointia ja muutaman rullauksen. Harjoituksessa teimme tuttuja liikkuvuus- ja koordinaatioliikkeitä hieman eri tavalla, ja näin ne haastoivat keskivartaloa ja tasapainoa uudella tavalla. Oli kiva oppia uusia liikkeitä, joita voi ottaa mukaan myös kotimaan harjoitusohjelmaan.

Suomenruotsalaisen positiivisuuden ja herättelevien liikkeiden jälkeen elimistö oli valmis päivän rataharjoitukseen: 4*500m, 3*200m, 2*100m kävelyhölkkäpalautuksella. Vetovauhdit olivat vielä hyvin maltillisia, mutta niiden tarkoitus oli tuoda mukaan myös nopeampaa juoksua. 500m vedot menivät hieman alle tavoitevauhtien 1.51–1.52, 200m vedot noin 36 sekuntiin ja 100m vedot hieman alle 16 sekuntiin. Vaikka harjoitusväsymys tuntui elimistössä, juoksu tuntui hyvältä.

Viimeisen vedon jälkeen nostin ajatuksissani kädet ylös; olin onnistunut tekemään sen, mistä joulukuussa saatoin vain haaveilla. Olin päässyt lähtemään leirille, olin saanut kolme onnistunutta leiriviikkoa kasaan ja olin päässyt juoksemaan terveenä. Olin kiitollinen ja onnellinen, sillä olin taas juoksijan tiellä ja saatoin alkaa valmistua tulevaan kesään. Uskoin itseeni ja luotin harjoitteluuni.

Treenin jälkeen verryttelin kotiin, ja menin palautusjuoman kanssa uima-altaaseen uittamaan jalkoja. Pidin kylmäallasta erittäin tehokkaana palautumiskeinona, ja uima-altaamme alle 10 asteinen vesi sopi siihen loistavasti. Kylmäaltaassa käynnistä oli leirin aikana tullut lähes päivittäinen tapa jokaisen rasittavamman treenin jälkeen.

Lounaan jälkeen vuorossa olivat puolen tunnin päiväunet. Sen jälkeen söin pienen välipalan ja lähdin ostamaan muutaman tuliaisen Torreviejan keskustassa sijaitsevasta Habaneros- ostoskeskuksesta.

Puoli viisi kokoonnuimme uimahallille tekemään päivän toisen harjoituksen vesijuosten. Tunti vedessä kului tällä kertaa harvinaisen nopeasti, mikä johtui varmasti hyvästä seurasta ja hyvistä jutuista. Mukana oli tällä kertaa Janica, Jarkko ja Otto, ja nauru raikasi, kun pohdimme, miten vesijuoksua lajina voisi edelleen kehittää.

Vesijuoksun jälkeen söimme yhdessä hieman paremman illallisen, sillä oli Kaisan ja minun viimeinen ilta. Kaisa oli valmistanut kanaa ja valkoviinirisottoa, ja jälkiruoaksi olin ostanut meille mansikoita tumman suklaan ja kermanvaahdon kanssa.

Illan päätteeksi pystytimme olohuoneeseemme pienen kuntosalin ja aloimme porukalla venytellä ja rullailla lihaksia foam rollerilla. Yhdessä venytellessä oli tullut opittua uusia venytyksiä, ja lisäksi naapurissa asuva maajoukkuehieroja Aki oli myös antanut täsmävenytyksiä esimerkiksi pakaran alueelle.

Tässä oli kuvaus yhdestä leiripäivästämme, jotta voisin valoittaa hieman tarkemmin leirielämäämme. Vaikka tämä oli kuvaus vain yhdestä leiripäivästä, lähes kaikki leiripäivät noudattivat samanlaista rytmiä. Tärkeää oli tehdä juoksun kannalta oikeita asioita, jotta saattoi mennä sänkyyn hieman parempana kuin oli herätessään ollut. Se oli ollut toimiva resepti ennenkin.

Tällä vanhalla rautatienpohjalla tuli juostua suurin osa niin kovista kuin helpoistakin treeneistä.

Terveisiä Torrviejasta!

Toissapäivänä palautin gradun esitarkistukseen. Se sain minut hymyilemään. Gradu oli enää viimeistä silausta vaille valmis.

Olin myös päässyt kunnon harjoittelun makuun Espanjan Torreviejassa. Se sain minut hymyilemään vielä leveämmin.

Sinä päivänä, kun mykoplasma todettiin toistamiseen, olin lähes varma, etten pääsisi lähtemään jo aiemmin varatulla Espanjan leirille. Jätin tämän päätöksen kuitenkin keuhkolääkärini harteille, sillä uskoin hänen tietävän paremmin, oliko leiristä enemmän hyötyä vai haittaa harjoittelun kannalta.

Lääkäri kuitenkin näytti vihreää valoa, sillä lämpimässä ja kosteassa harjoittelun pitäisi olla hyväksi. Sen pitäisi auttaa saamaan astma tasapainoon ja auttaa harjoittelussa alkuun. Ja hyvältähän se on tuntunutkin. Suolajärvien välissä on ollut mainiota juosta.

Leiri on ehtinyt jo oli yli puoleen väliin ja harjoittelu on sujunut suunnitelmien mukaan. Olen pystynyt tekemään suunnitellut harjoitukset, vaikka harjoittelussa onkin lähdetty liikkeelle maltillisilla tehoilla.

Harjoitusviikko on muodostunut yhdestä kiihtyvästä reippaasta ja toisesta vetoharjoituksesta, jossa on tehty paljon matalavauhtisia toistoja kuten 10*500m viime lauantaina. Tämän lisäksi viikkoon on sisältynyt puolipitkä ja pitkä lenkki sekä nopeusharjoitus useilla toistoilla ja lisäksi maanantaisin nopeusvoima-harjoitus. Tämän lisäksi palauttavia harjoituksia olen tehnyt juosten, maastopyöräillen ja vesijuosten.

Ja mikä tärkeintä, treeneissä on tuntunut siltä, että elimistö ottaa vastaan harjoituksia ja juoksu alkaa kulkea koko ajan paremmin. Syksyllä tällaista tunnetta ei tullut, vaan aina alkoi jossain vaiheessa tulla vaan väsymystä ja räkäisyyttä.

Juoksuperheeseemme on täällä kuulunut Kaisa, minä, Janica ja Matti. Yhteiselo on sujunut mutkitta, ja illat ovat sujuneet porukalla kokkaillen, venytellen ja leffoja katsellen. Asunnostamme löytyy muiden herkkujen lisäksi (esimerkiksi lämmitys on täällä aika kova sana) myös iso pannu, jossa on ollut helppo kokkailla ruokaa koko porukalle niin, että se riittää useammalla kuin yhdelle ruoalle. Lisäksi on tullut kokeiltua kolmen jauhon perunarieskoja, ja kookosmaidosta ja maissijauhoista valmistettuja crepesejä loppiaisen lättykesteille.

Loppuleiri on tarkoitus viettää vain juoksemalla ja rentoutumalla. Nyt on hyvä aika ottaa hömppäkirja naamalle ja istahtaa uima-altaan aurinkotuoliin aina treenien välissä, niin Suomeen palatessa on taas akut täynnä treenaamiseen ja viimeisten pilkkujen hiomiseen gradussa.  

Terveisiä nopeustreenistä radalta! Juoksutuntuma alkaa pikkuhiljaa löytyä!

Pitkällä lenkillä Kaisan, Minnan, Janican ja Akin kanssa.

Tällaiset maastot on toisen suolajärven rannalla.

Tällaiset näkymät on meidän kämpän kattoterassilta. Taustalla näkyy toinen suolajärvi.