Lempäälän SM-maastot

Päivä ei voisi alkaa paremmin kuin kuulemalla Maamme-laulu aamulenkillä. Ja vielä kun sen laulaa tuttu treenikaveri kauniilla äänellä, kiitos Essi Mäkinen! Viime vuonna samaan aikaan käsi nousi sydämelle Yhdysvaltain maammelaulun myötä ja kyseessä olivat Eteläisen Konferenssin Mestaruuskisat Oklahomassa. Seuraavana päivänä, äitienpäivänä, juostiin 1500 metrin finaali. Valmentaja ei luvannut antaa väliaikoja, eikä niitä valtavassa kannustuksessa olisi kuitenkaan kuullutkaan. Juoksin kuitenkin 1500 metrin ennätyksen.

Vaikka mieli palajaa välillä takaisin Teksasiin, varsinkin juuri nyt mestaruuskisojen aikaan, on samanlaista tunnelmaa ja kannustusta luvassa myös huomenna Lempäälässä. Koen Lempäälän maastot kotimaastokseni, sillä ehdin edustaa Lempäälään Kisaa 12 vuotta kahdeksa vuotiaasta lähtien. Edelleen kisoissa ja Lempäälässä vieraillessani vanhat tutut ja seurakaverit tulevat juttelemaan ja kysymään kuulumisia. Se saa tuntemaan olon kotoisaksi. Uskaltaisin myös sanoa, että huomenna radan varresta löytyy monta tuttua kannustamasta. Kiitos jo etukäteen niistä kannustavista sanoista, niitä todellakin tarvitaan naisten 6 kilometrilla. Matkana on siis 6 km kello 15.25 ja radalla on 4 Urheiluliiton juoksijaa, joista vain 3 parasta tulee olemaan joukkueessa. Taistelu tulee siis olemaan kovaa, mutta mustakeltaiset kisakynnet on teroitettu.

Vaikka edustan nykysin Turun Urheiluliittoa, ja vastaanotto seurassa on ollut erittäin lämmin, sydämessäni elää edelleen pieni Lekin peukku (joka on siis Lempäälän Kisan logo). Peukun voidaan ajatella merkitsevän monta eri asiaa, mutta minulle se on aina merkinnyt hyvää yhteishenkeä, rehtiä kilpailua ja toisten tsemppaamista. Sattumaa tai ei, ”Tsemppiä” oli myös ainoa sana, jonka opetin joukkuekavereilleni Teksasissa. Tiedän, että se ei ollut kaikista helpoin sana, mutta koin, että se oli kaikkein tärkein sana urheilun kannalta, mitä heidän pitäisi oppia.

Niinpä haluankin toivottaa kaikki kisailijat, huoltajat ja katsojat tervetulleeksi Lempäälään! Tsemppiä ja menestystä huomiseen kisaan! Viivalla nähdään 15.25!

Peukut pystyyn! Lempäälän Kisan Grand Old Man Antero Korhonen toivottaaa kaikki kisailijat tervetulleeksi Lempäälän.

Linkki SM-maastojen kotisivuille:

http://sm-maastot2014.fi/index.html

Takaisin siitepölyn pariin!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin loppui myös Portugalin harjoitusleiri. Vaikka leiri ei harjoitusmäärällisesti ollut täysin onnistunut ylirasituksen takia, antoi se silti paljon. Ensinäkin, ylirasitus helpotti viikon aikana ja uskon, että siihen auttoi pitkälti juuri se, että sain viettää juuri tuon kyseisen viikon Portugalissa, vailla huolia ja murheita. Tuona viikkona en myöskään jaksanut tehdä juuri mitään muuta kuin kevyitä treenejä, syödä hyvin ja piipahtaa uima-altaalla jalkoja liottamassa ja vähän aurinkoa ottamassa.

Viimeisen leiriviikon aikana pääsin myös tekemään jo koviakin harjoituksia, ja ne kulkivat aivan eri tavalla kuin ylirasituksen aikana. Henki kulki taas Portugalin aurinkoisessa ja kosteassa säässä, ja juoksu oli vahvaa, ja mikä tärkeintä, tuntui hyvältä.

Yksi leirin tärkeimmistä asioista oli myös sosiaalinen puoli: mahdollisuus viettää elämää muiden urheilijoiden kanssa ja oppia heidän harjoittelustaan ja ajatusmaailmastaan. Kommuunissa asui 8 muuta urheilijaa 3 viikon aikana, ja vaikka monet heistä olivat jo vanhoja tuttuja, oli kiva myös saada uusia tuttavuuksia. Yksi kämppiksistä oli ruotsalainen 800 metrin menijä Robin Rohlén, ja oli mielenkiintoista päästä seuraamaan hänen harjoitteluaan ja rentoa elämäntyyliään. Ja Robin toivottavasti myös oppi muutaman vähän kauniimmankin sanan suomea kahden viikon intensiivikurssin aikana.

Kolmen viikon leireilyn jälkeen oli kuitenkin aika palata Suomeen. Maastokisat, uusi työ ja no myös se gradun kirjoitus odottivat täällä Suomessa. Kuten ennenkin, Suomeen palaaminen oli vaikeaa leirin jälkeen. Kylmä ja siitepölyinen sää olivat saaneet juoksun tuntumaan raskaalta. Samoin kävi tänä vuonna. Niinpä ensimmäinen maastokisakaan, Aluemaastot Lempäälässä, ei kulkenut aivan lentäen. Osaltaan siihen saattoi vaikuttaa se, että ehdin olla Suomessa vain viikon ennen maastoja ja lisäksi kova siitepöly ja kylmyys haittasi juoksua. Lisäksi juoksu tuntui vähän väsyneeltä kisan aikana enkä saanut kunnolla irti.

Nyt olen kuitenkin pitänyt helpon viikon ja katseet on jo suunnattu tuleviin kotikisoihin, Lempäälän SM-maastoihin. Siellä on tarkoitus laittaa kaikki peliin ja päästä nauttimaan karnevaalitunnelmasta ja hyvästä lempääläiskannustuksesta naisten 6 km maastokisassa.

Jo perinteeksi muodostunut juoksukuvausessio piti toteuttaa tälläkin leirillä - kaksi kertaa. Kaisan kaa pohdittiin, että kuvaustaidotkin ovat tässä vuosien varrella tainneet jo vähän kehittyä.

Juoksemassa Guadiana-joen rannalla, joka erottaa Portugalin Espanjasta.

Päiväreissu idylliseen ja kultturelliin Sevillaan. Tässä vaiheessa pojat kysyivät, että pitääkö teistä ottaa taaskin kuva, kun teistä on jo niin monta kuvaa. Vastasimme, että kuva pitää saada, koska miellä ei ole yhtään kuvaa tästä paikasta ja näissä vaatteissa.