Taistelua väsymystä vastaan: Lomalla arjesta

Tämä leiri alkoi toisin kuin muut: mukaan ei tullut läksyjä vaan pro gradu-työ ja väliraportin esittäminen. Se asetti leirin alkuun muutamia haasteita, sillä kun muut tytöt katsoivat leffaa tai lähtivät poolille treenin jälkeen, minun piti jäädä kirjoittamaan gradua. Gradu pyöri mielessä muutenkin aika paljon, ja torstain esityksen jälkeen sain hengähdystauon siitä. Palaute gradusta oli hyvää ja rakentavaa, mutta samalla tajusin, että vaikka gradu on nyt hyvässä mallissaan, se ei edisty itsestään. Graduohjaajan ohje ”Perse penkkiin” oli todellakin tehokkain tapa saada gradu etenemään.

Gradu-esityksen jälkeen päätin kuitenkin jättää gradun hautumaan ja lomalle, sillä tiesin itsekin olevani loman tarpeessa. Lisäksi Portugaliin tulin treenaamaan, en opiskelemaan tai ottamaan aurinkoa, ja halusinkin suunnata kaiken keskittymiseni treeneihin.

Treenit eivät ole kulkeneet ihan toivotulla tavalla ja myös sen takia haluan keskittyä nyt vain treenaamiseen ja palautumiseen. Tiistain vauhtikestävyyden aloitin hieman liian kovaa, ja maitohapot ja 30 asteen helle tekivät metsässä juostusta harjoituksesta entistä kovemman. Harjoitus kulki lopulta 4.02 km-vauhtia.

Tänään aamulla vuorossa oli 5*1000m ja meitä oli kasassa hyvä tyttöporukka Dunamarin edessä valmiina nauttimaan pilvisestä säästä ja hyvästä vetoseurasta. Vauhti tuntui hieman kovalta, eikä viimeinen veto kulkenut kevyesti ja lentäen vaan päinvastoin: maitohappo painoi jaloissa ja rentous puuttui. Vedot juostiin hiekkatiellä 2 km suoralla ja ajat olivat seuraavat: 3.35, 3.30, 3.28, 3.27 ja 3.26.

Harjoituksen jälkeen olin pettynyt, koska meno ei tuntunut helpolta, vaikka se oli ollut juuri sellaista eilisissä lyhyissä mäissä. Lisäksi ahdistus oli melko kovaa loppuveryttelyssä.

Kotona odotti kuitenkin ruoka valmiina – kiitos Sannin ja Kaisa! Pienen avautumisen jälkeen olo oli jo parempi ja katseet suunnattu jo tuleviin treeneihin. Nyt pyrin vain huolehtia palautumisesta niin hyvin, että tiistaina taas mennään.

Ensimmäinen leiriviikko on muuten sujunut aivan huipusti . Kirstin, Sannin ja Kaisan seura on ollut hauskaa ja nauru on kuulunut varmaan myös alakerran naapureille. Sää on ollut kuuma ja aurinkoinen, ja täältä Mäyränpesän kattoparvekkeelta on ollut myös hyvä tähyillä paikallisten elämää.