Taistelua väsymystä vastaan: Syypää mun hymyyn

Joskus Suomessa tuntuu, että on kiellettyä sanoa, että asiat ovat hyvin. Sanonta "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" tuntuu pitävän paikkaansa ja monesti valittaminen nähdään paljon hyväksyttävämpänä, sillä se ei vie mitään keltään pois. Mutta kun illalla hymyilee viimeisenä nukkumaan mennessään, asiat ovat hyvin.

Hallikausi oli kohdallani pettymys, ja ainoana mainitsemisen arvoisena kisana oli 3000m kisa Pajulahdessa, jossa juoksin 10.40 ja jäin reilu 3 sekuntia ennätyksestäni. Kisa ei tyydyttänyt, sillä odotin ennätystä. Kisassa oli kuitenkin jotain hyvääkin: Viimeinen kierros oli kisan toiseksi nopein kierros, loppukiri irtosi ja astma ei paljon haitannut juoksua.

Itse olisin halunnut tehdä enemmän halliin valmistavaa harjoittelua, mutta isäni ja valmentajani halusi vahvistaa vauhtikestävyyttä myös hallikaudella ja näin kovat vetoharjoitukset jäivät kokonaan pois. Lisäksi myös muutaman päivän flunssa pakotti jättämään ensimmäisen hallikisan väliin.

Positiivisena ihmisenä löysin hallikaudesta paljon hyvääkin: Vähäinen vetoharjoittelu mahdollisti perus- ja vauhtikestävyysominaisuuksien kehittämisen myös talvella. Lisäksi olin saanut harjoitella terveenä ja vammoitta, ja se mahdollisti harjoittelumäärien lisäämisen kevään ajaksi.

Ja kilometritehtaalla on nyt oltu ja olen juossut viikoittain 90-100km, joka on minulle Suomen oloissa ennätyksellisen paljon. Kaikki harjoitukset mukaan lukien harjoitustunteja on kertynyt noin 15-16 tuntia. Viikon pääharjoituksina ovat olleet vauhtikestävyysharjoitus ja pitkät vedot, ja ne ovat kulkeneet nousujohteisesti. Viime perjantaina juoksin 2*(2*1200m+600m)/3' ja 1200m vedot kulkivat 4.29, 4.23, 4.19, ja 4.18. Lisäksi 600m vedot menivät 1.56 ja 1.54. Vauhti tuntui aluksi kovalta, mutta kulku parani loppua kohti. Tällä viikolla juoksin 6km vk:n 4.04- kilometrivauhtia ja huomenna on vuorossa 4*1,5 km vetoja.

Suun hymyyn on myös vetänyt hyvä vastaanotto uuteen kotiseuraani Turun Urheiluliittoon. Valmentajat ja urheilijat ovat tulleet juttelemaan hallissa, ja tuntuu, että olen löytänyt uuden perheen Bearkatsien tilalle. Lisäksi olen päässyt mukaan aamutreeneihin, ja Urheiluliiton pikajuoksuvalmentaja Jani Ratian kanssa on alettu kehittämään juoksutekniikkaa kahdesti viikossa. Aamuharjoituksiin kuuluu liikkuvuusliikkeet, lantion alueen vahvistusharjoitukset, koordinaatiot ja tekniikkavedot. Arvostus pikajuoksuharjoittelua kohtaan on noussut, kun on huomannut kuinka rankkaa on treenata 2 tuntia ja keskittyä koko ajan tekniikkaan, ja pitää juoksuasento pystyssä. Silti nuo aamutreenit ovat olleet huippuhauskoja, ja on ollut kiva päästä treenaamaan hyvässä porukassa valvovan silmän alla.

Asiat ovat siis hyvin, ja uskallan sanoa, että olen aika onnellinen. En tietenkään tiedä, loukkaannunko huomenna tai meneekö joku muu asia pieleen. Mutta sillä ei ole väljä - on tärkeää pysähtyä huomaamaan, että asiat ovat hyvin juuri tänään.