Olympiaunelma

Lähdin tänään kiireellä pois koulusta tentin jälkeen. Sanoin kavereilleni, et mun pitää mennä katsoo kisoja, koska tänään tulee kultaa. Ja näin kävikin: Suomen naiset olivat toisia ja miehet räjäyttivät potin ja voittivat olympiakultaa. Upeaa menoa Suomen miehet ja naiset! Tänään Suomi oli maailman paras maa ladulla.

Miesten kisa oli jännittävä aivan loppuun asti, ja saatoin tuntea kuinka syke hakkasi, kun jännitin, jaksaako Sami Jauhojärvi loppuun asti. Kisa ratkesi paljolti Saksan joukkueen hiihtäjän kaatumiseen viimeisessä laskussa, mutta se ei vähentänyt yhtään kultamitalin arvoa. Tottakai saksalaisen kaatuminen oli harmittava takaisku Saksan joukkueelle, mutta heti samaan aikaan mieleeni tuli Helsingin EM-kisat puolitoista vuotta sitten: Siellä Niclas Sandells kaatui (tai kaadettiin) 500 metriä ennen maalia ja mitali Suomeen jäi tulematta. Kuten silloinkin, myös tänään taktiikka ja pystyssä pysyminen kuuluivat pelin henkeen. Lisäksi tarvittiin ripaus onnea, joka tänään näytti olevan Suomen puolella.

Olympiakullan voittaminen on suurinta, mitä urheilija voi voittaa. Tälläkin kullalla on valtava merkitys suomalaiselle kestävyysurheilulle, ja se antaa uskoa siihen, että suomalainen voi yltää siihen kaikkein kirkkaimpaan mitaliin. Olympiakulta merkitsee paljon myös yleisölle, sillä kuten Musti tänään sanoi: ”Tänään minusta tuli olympiavoittoja, mutta ihmisenä en ole muuttunut yhtään.”

Myös itseäni olympiakulta muistuttaa siitä, mikä kilpaurheilussa kiehtoo niin paljon. Niitä samanlaisia tunteita, ilon, voittamisen, ja epäonnistumisen tunteita, ei voi kokea missään muualla. Olympiakulta auttaa myös arjen pyörteissä muistamaan omat tavoitteet ja sen, että unelmista kannattaa pitää kiinni ja niiden saavuttamiseksi pitää tehdä lujasti töitä.

Viime viikon perjantaina luin ajatuksen yhdestä ystävänpäiväkortista, joka jäi mieleeni: ”Älä anna arjen haalistaa niitä asioita, joihin joskus rakastuit.” Lauseen voi liittää ystävyyteen tai parisuhteeseen, mutta itse liitin sen heti myös juoksuun. Pimeyden, kurakelien tai treeniväsymyksenkään keskellä ei pidä unohtaa, miten hyvältä tuntuu, kun onnistuu ja voittaa kisan. Sitä tunnetta ei korvaa mikään.

Suomen naiset viestihopean jälkeen - hopea ei ollut häpeä sprinttikaksikolle myöskään tänään, mutta tuskin maltan odottaa Maammelaulun kuulemista huomenna.