Kun oma juoksu ei kulje, täytyy katsella vähän kauemmas ja nähdä mitkä kaikki asiat onkaan hyvin. Oona Kettusen mitaliputki nuorten EM-kisoissa varmasti sykähdytti kaikkia juoksun sydänystäviä, ja olihan se hienoa katsoa miten suomalainen naisurheilija onnistuu arvokisoissa. Se on siis aivan mahdollista.
Lisäksi hyvät muistot Yhdysvaltojen reissusta palasivat, kun kuluneelta kaudelta julkaistiin video yleisurheilujoukkueemme tähtihetkistä maastojuoksu- ja ratakausilta. Se muistutti, että vaikka nyt kisat eivät olekaan kulkeneet, sain nauttia hallikaudesta ja yhdestä ulkoratakaudesta kertaalleen. Mutta nälkä kasvaa syödessä, joten hinkua radalle jäi. http://www.youtube.com/watch?v=Je66csYx-Vk
Itseasiassa kilpailuhaluni vain kasvoi vaan meren takana, joten penkkiurheilijan roolin ottaminen Kalevan kisojen kotikatsomaan saattaa tuottaa jonkinlaisia hankaluuksia. Olen kuitenkin iloinen kaikkien ystävieni puolesta, jotka pääsevät radalle kilpailemaan ja antamaan kaikkensa. Tsemppiä viikonloppuun!
Myöskin tulevat Moskovan MM-kisat ovat mielenkiintoista seurattavaa. Kisoja ennen tulleet dopingkäryt ovat sekoittaneet pakkaa ja laittaneet ennakkoarvailut uudelleen. Kuulin juuri mielenkiintoisesta projektista, jolla isäntämaa on koittanut varmistaa mitalisateen jatkuvan kotikisoissaan. Tiedä sitten, onko uutinen totta.
http://www.dailymail.co.uk/sport/othersports/article-2357501/World-Athletic-Championships-rocked-Mail-Sunday-special-investigation-doping-Russia.html
Seuraillessani kilpakumppaneiden edesottamuksia radalla, olen koittanut löytää myös oman vireen juoksuuni. Olen siis keskittynyt nyt harjoittelemaan, ja mahdollisesti kilpailen vielä loppukesästä. En halua aloittaa vielä ylimenokautta, sillä kesää on vielä jäljellä. Jos katseet pitäisi jo nyt suunnata hallikauteen, tuntuisi se liian kaukaiselta. Halu kilpailla vetää radan puolelle. Se on niitä harjoittelun parhaita palkintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti