Palava halu radalle

Kun oma juoksu ei kulje, täytyy katsella vähän kauemmas ja nähdä mitkä kaikki asiat onkaan hyvin. Oona Kettusen mitaliputki nuorten EM-kisoissa varmasti sykähdytti kaikkia juoksun sydänystäviä, ja olihan se hienoa katsoa miten suomalainen naisurheilija onnistuu arvokisoissa. Se on siis aivan mahdollista.

Lisäksi hyvät muistot Yhdysvaltojen reissusta palasivat, kun kuluneelta kaudelta julkaistiin video yleisurheilujoukkueemme tähtihetkistä maastojuoksu- ja ratakausilta. Se muistutti, että vaikka nyt kisat eivät olekaan kulkeneet, sain nauttia hallikaudesta ja yhdestä ulkoratakaudesta kertaalleen. Mutta nälkä kasvaa syödessä, joten hinkua radalle jäi. http://www.youtube.com/watch?v=Je66csYx-Vk

Itseasiassa kilpailuhaluni vain kasvoi vaan meren takana, joten penkkiurheilijan roolin ottaminen Kalevan kisojen kotikatsomaan saattaa tuottaa jonkinlaisia hankaluuksia. Olen kuitenkin iloinen kaikkien  ystävieni puolesta, jotka pääsevät radalle kilpailemaan ja antamaan kaikkensa. Tsemppiä viikonloppuun!

Myöskin tulevat Moskovan MM-kisat ovat mielenkiintoista seurattavaa. Kisoja ennen tulleet dopingkäryt ovat sekoittaneet pakkaa ja laittaneet ennakkoarvailut uudelleen. Kuulin juuri mielenkiintoisesta projektista, jolla isäntämaa on koittanut varmistaa mitalisateen jatkuvan kotikisoissaan. Tiedä sitten, onko uutinen totta.
http://www.dailymail.co.uk/sport/othersports/article-2357501/World-Athletic-Championships-rocked-Mail-Sunday-special-investigation-doping-Russia.html

Seuraillessani kilpakumppaneiden edesottamuksia radalla, olen koittanut löytää myös oman vireen juoksuuni. Olen siis keskittynyt nyt harjoittelemaan, ja mahdollisesti kilpailen vielä loppukesästä. En halua aloittaa vielä ylimenokautta, sillä kesää on vielä jäljellä. Jos katseet pitäisi jo nyt suunnata hallikauteen, tuntuisi se liian kaukaiselta. Halu kilpailla vetää radan puolelle. Se on niitä harjoittelun parhaita palkintoja.

Joukkuekaverini Yhdysvalloista, Karl ja Clint, vierailivat Tampereella, kun he tulivat kannustamaan kaveriaan kymppitonnille 23-vuotiaiden EM-kisoihin Ratinaan. Oli ihana tavata joukkuekaverit vaihteeksi Suomen kesässä. Clint kertoi Suomen kesäsäiden ja Kaupin urheilupuiston olevan uskomattoman hyvä yhdistelmä pitkille lenkeille. Lisäksi valoisat yöt, hiljaisuus, ja Suome luonto olivat tehneet vaikutuksen. Salmiakki ei kuitenkaa vielä maistunut varsinkaan Texasista kotoisin olevalle Clintille, mutta Karl saksalaisena ja eurooppalaisena ymmärsi paremmin suomalaisen hyvän päälle.

Tässä vähän vielä treenikuvaa urheilupuistosta 2*1000m,2*300m ja 3*200m harjoituksesta. Kuvassa korostuu hyvin tekniikkavirheeni: lantion asennon pettäminen ja hartioiden liiallinen rotaatio. Treeni kulki kuitenkin hyvin, ja uuden turkulaisen fyssarini kanssa jatketaan "purista perseellä" harjoituksia, jota pakaroiden aktivaatio ei pettäisi väsyessäkään.

Kisakuulumisia

Kesän kisat eivät ole sujuneet odotusten mukaan, ja se on ollut iso pettymys, se on pakko myöntää. Syitä  voi löytyä monia, mutta toivoa kisavireen löytämiseksi ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Suurimpana ongelmana on ollut, että jalat tuntuvat kisassa väsyneeltä ja tukkoiselta, ja painavilla jaloilla on mahdotonta löytää juoksemisen keveyttä ja saada itsestään kaikki irti. Kestävsyyskarnevaaleilla juostu 1500m 4.51, ja pm-kisoissa juostu 800m 2.22 kertoivat, että jotain on selvästi pielessä.

Osaltaan varmasti pitkä kilpailukausi vaikuttaa siihen, että kestävyyspohja on heikentynyt ja elimistö ei ole reagoinut vetoharjoituksiin toivotulla tavalla. Toisaalta kuitenkin tiedän monia urheilijoita, jotka ovat juosseet elämän parhaan kesänsä Yhdysvalloista palattuaan, vaikka heillä on ollut alla jo kaksi kilpailukautta.

Olen myöskin hieman muuttanut harjoitteluani palattuani Yhdysvalloista. Punttia ja vetoharjoituksia on ollut vähemmän ja sen sijaan vauhtikestävyysharjoituksia, pitkiä vetoja ja nopeusharjoituksia on ollut ohjelmassa enemmän. Kesäkuun puoleen väliin asti tuntui, että jokainen treeni meni toinen toistaan paremmin ja kunto nousi treeni treeniltä. Sen jälkeen hyvä vire jatkui treeneissä, mutta todellisuudessa taisin juosta harjoitukset liian kovaa sen hetkiseen kuntoon nähden. Kuuden kilsan vk kulki ennätysvauhtien tasoa ja kilsan vedotkin yhtä kovaa kuin ennätyskunnossa.

Niinpä olenkin nyt viimeisen kymmenen päivän aikana keventänyt harjoittelua, ja tehnyt lyhempiä ja kevyempiä vetoharjoituksia ja koittanut löytää juoksun helppouden. Huomenna menen juoksemaan Orimattilaan 1500m, ja siellä nähdään onko juoksuvirettä löytäny ja kisan lopputulos paljolti määrää loppukauden kilpailua ja harjoittelua.

Loppuun haluan kuitenkin vielä kirjoittaa, että mihkään epätoivoon en kuitenkaan ole vaipunut koska tiedän, että oma tilanteeni on hyvä moniin muihin urheilijoihin nähden, koska en ole loukkaantunut ja pystyn juoksemaan terveillä jaloilla; se on kuitenkin se, mitä jokainen juoksija haluaa tehdä.