Kolmannen kierroksen kirous

Nyt on aikaa ehtinyt jo vierähtää viimeisestä blogikirjoituksesta, kun kouluhommat ovat vieneet päähuomion. Juoksu on kuitenkin alkanut nyt kulkea, ja olen saanut kasaan kaksi hyvää harjoitusviikkoa ja yhden kisan tämän viikon torstaina. Jäljellä on siis enää tiistain viimeistelyharjoitus ja sen jälkeen kevennellään kauden pääkisoihin, eteläisen konferenssin mestaruuskisoihin Lousianassa ensi viikonloppuna.

Yksi hyvin helppo viikko tuntui siis auttaneen hermostolliseen ylikuntoon, ja nyt juoksu on tuntunut taas paremmalta. Viime torstaina juoksin ensimmäisen kilpailun kolmeen viikkoon, ja se tuntui hyvältä, vaikka aika ei vielä odotusten mukainen. Kyseessä oli kotikisamme SHSU Twilight, ja matkana 1500m.

Hanna Haavikko tuli juoksemaan kansamme ja lisäksi mukana oli joukko Rice Universityn juoksijoita, sekä Niken ammattilaisjuoksija, joka oli juossut kyseinen matkaan aikaan 4.12. Vauhtia lähdettiin siis pitämään heti alusta asti, ja Hannan kanssa taitomme matkaa melkein käsikädessä. Ensimmäinen 300 metriä oli 56-57 sekunnin paikkeilla ja 700metriin kohdalla kello näytti 2.13-2.14. Juoksu tuntui hyvältä ja vahvalta.

Kolmas kierros osoitti kuitenkin taas kerran 1500metrin kovuuden ja vauhti hiljeni siinä. Viimeinen 300m kulki 56 sekuntiin, mutta se ei enää auttanut samaan hyvää loppuaikaa. Kello pysähtyi 4.56. Huonoa loppuaikaa selittää ehkä hieman vaikeat sääolosuhteet: Lämpötila oli alle 10 astetta (seuraavana yönä Houstonissa mitattiin toukokuun lämpötilaennätys kylmyyden suhteen) ja tuuli oli 20 metriä sekunnissa. Teksasin sää osoitti jälleen kerran haasteellisuutensa.

Tuulinen sää teki juoksusta haastavaa, koska vauhti vaihteli niin paljon myötä- ja vastatuulessa. Lisäksi kylmä ilma sai rasitusastman supistamaan keuhkojani enemmän kuin pitkään aikaan. Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä ja vahvalta, ja se oli kaikkein tärkein asia, koska olin hyvin epävarma kisaan lähdettäessä.

Viimeisinä viikkoina koulu oli vienyt paljon vapaa-aikaa, ja lisäksi en tiennyt yhtään mikä voisi olla mahdollinen kisakuntoni, vaikka vetoharjoitukset olivat sujuneet suunnitelmien mukaan. Torstain kisa kuitenkin palautti uskon juosta kovaa tulevissa mestaruuskisoissa. Nyt on enää jäljellä yksi tentti ja yhden tutkimusraportin palautus, ja sen jälkeen voin aloittaa kesälomani ja valmistautumisen eteläisen konferenssin mestaruuskisoihin täysin siemauksin.

Hannan kanssa kisailemassa torstaina

Säähaltijalle vielä sellaisia terveisiä, että kerran kun olen tuonut tänne Teksasiin kylmän suomalaisen kevään (näin ne joukkuekaverit sanovat, koska kevät on ollut poikkeuksellisen kylmää), voisitko pitää sään hieman viileänä vielä ensiviikonlopun ajan ainakin siellä Meksikonlahden rannalla, että saataisiin kilpailla vain suomalaisissa hellelukemissa! I would appreciate that!