A blond wonder

Aamu Floridassa, West Palm Beachilla, alkoi aurinkoisena, mutta hieman viileänä. Kaksi blondia tyttöä lähti kuitenkin juoksemaan pikkutopeissa, koska he tiesivät, että etelän aurinko alkaa lämmittää nopeasti. Kello ei ollut vielä kahdeksaa, mutta aamuruuhka oli pahimmillaan ja autot seisoivat pitkään liikennevaloissa. Nuo kaksi juoksevaa tyttöä eivät selvästi olleet tavallinen näky flordilaisen autoilijan tuulilasissa. Mutta katseet olivat ainakin kommenteista päätellen ihalilevia: "You are running so early, I like that attitude"; "We have race on Saturday if u wanna come to race"; "Nyt näyttää kyllä askel niin kevyeltä".

Ensmmäinen kommentti oli paikalliselta naapurin mieheltä, seuraava lukion valmentajalta, ja kolmas suomalaiselta perheenisältä. Olimme siis juoksemassa hyvän suomalaisen ystäväni Anun kanssa kyseisenä aamuina. Tämä lukion valmentaja näki kun juoksin vauhtileikittelyä (3min kovaa, 1 min hiljaa), ja oli miettinyt mielessään, että pystyyköhän tuo tyttö pitämään vauhtia yllä ja päätti seurata pyörällä harjoitukseni etenemistä. Ja kyllähän se vauhti taisi pysyä ja vähän kiihtyäkin loppua kohden. Miehellä oli ilmeisesti jotain suomalaisia sukujuuria, mutta en aivan saanut selville, koska siinä alle 4 minuutin vauhdissa ei ollut niin helppo jutella. Joka tapauksessa hän pyysi LakeWorthin (kaunis järvi, jonka luona juoksimme) ympärillä juostavaan maantiekisaan, mutta valitettavasti jouduin toteamaan, etten ole enää seuraavana lauantaina täällä.

Floridan reissun aikana siirryin myös toiselle vuosineljännekselle, ja ikää on nyt mittarissa 25 vuotta. Vähän jo hirvittää, ja toisaalta toivoisin, että olisin nuorempi, ja voisin tehdä monta asiaa toisin. Mutta toisaalta joka ikä on hyvä elää, enkä vaihtaisi päivääkään pois, sillä ilman ylä- ja alamäkiä, suruja ja iloja, voittoja ja häviöitä en olisi se sama tyttö, joka tätä blogia kirjoittaa. Ja juuri nyt elämä tuntuu oikein hyvältä, ja koitan nauttia jokaisesta päivästä. Lisäksi vanhemiseen lohtua tuo kun kukaan täällä Teksasissa ei meinaa uskoa, että olen 25 vuotta (yleisin veikkaus on 21 ta 22 vuotta).

Hyvän syyn olla onnellinen antaa myös se, että pystyn juoksemaan. Niin monet joukkuekaverini taistelevat erilaisten ongelmien kanssa, raistusvammoista syömättömyteen. Lisäksi tänään alkoi elämäni ensimmäinen Spring break "kevätloma" ja tiedossa on kymmenen päivää lomaa, vaikka toki läksyjä joudun tässä alkulomasta tekemään. Tarkoituksena on kuitenkin unohtaa kiire, ottaa iisisti ja keskittyä juoksemaan! Lisäksi koitan loman aikana tehdä Jukka Kankaan antamia vanhoja lantion ja takareisin vahvistusharjoituksia, jotta takreisissä oleva kireys häviäsi täysin.

Maaliskuun harjoittelu koostuu täällä pääsosin pohjan luonnista maaliskuun lopulla alkavalle ulkoratakaudelle. Kilometrimäärää pyritään nostamaan, ja harjoitusvauhdit pyritään pitämään kurissa. Harjoitusviikko kostuu 2-3 kolmesta kovasta harjoituksesta, jotka ovat pääosin vauhtikestävyysharjoituksia, pitkiä vetoja radalla ja ylämäkiharjoituksia.

Lake Worth, ja näkymät järven ympäri juostessa.

Kuvassa Anun kepeä aksel.

.