Taistelua väsymystä vastaan: We are on our way to Wichita, Kansas

Perjantaiaamu alkoi aurinkoisena, ja aamu seitsemältä suuntasimme Wichitaan, Kansasiin, kilpailemaan lauantaina. 8 tuntia bussissa kohti pohjoista tarkoitti meille myös pientä matkaa talveen, sillä Kansasissa yölämpötila oli pakkasella, ja siellä saattoi olla myös lunta. Päävalmentajamme kommentoi heti aamulla pukeutumistani ja sanoi, että Suomen tyttö on pukeutunut kaikkein lämpöisimmin, hän taitaa tietää minne ollaan menossa.

Matka sujui hyvin Oklahomaan asti, jossa meidän oli tarkoitus pysähtyä lounaalla ja shoppailemassa (Harvinaista herkkua täällä, koska kaikki Mall:t on ainakin puolen tunnin automatkan päässä). No suunnitelmat eivät aivan toteutuneet, koska bussissa oli jonkinlaisia teknisiä ja ongelmia, ja jouduimme pysähtymään lounaalle jo ennen tätä ostoskeskusta. Ja tämä lounastauko venyi yli neljään tuntiin, sillä bussia ei saatu korjattua ja Teksasista piti lähettää uusi bussi. Niinpä shoppailut vaihtuivat kortin pelaamiseen lounaspaikassa ja uuden bussin odottamiseen. Neljän ja puolen tunnin odotuksen jälkeen saimme kuitenkin uuden bussin ja pääsimme jatkamaan kohti Kansasia.

Muuten treeniviikko on sujunut vähän väsyneissä tunnelmissa, mikä varmasti johtuu useammasta määrällisesti ja laadullisesti kovasta viikosta. Lisäksi edellisen lauantain kilpailu otti aikakoville, ja siitä palautuminen vei aikaa. Toinen mailin kisa sujui kuitenkin jo paremmin, ja tuloksena oli 14. sija ja aika 5.19, joka vastaa 5.16 aikaa kaarteet ylhäällä olevalla 200 m radalla (nyt juostiin tasaisella), joten mailin ennätys kirjattiin lukemiin 5.16. Kolmas kierros (800m:stä 1200m:iin) oli edelleen vaikea ja siinä vauhti laski 83 sekuntiin, mutta toisaalta loppu oli erittäin vahva ja juoksin viimeisen 400m:ä 78 sekuntia ja paransin sijoitustani selvästi. Eli töitä riittää vielä, mutta suunta on jo parempi. Lisäksi olin henkisesti paljon vahvempi ja tiesin mitä odottaa kilpailulta, joten olin oppinut kilpailemaan täällä rapakon takana (ja saanut sitä teksasilaista itseluottamusta, YES!).

Tällä viikolla olen laskenut hieman kilometrimäärää (n.75km), ja tiistain tonnin vetojen lisäksi torstain 800m:lle tähtäävää harjoitusta kevennettiin, jotta palautuisin, ja olisin valmis hyökkäämään 3000m ennätykseni kimppuun Wichitassa. Tänä talvena en ole tehnyt kuin muutaman 3000m:lle tähtäävän harjoituksen, mutta toisaalta perus- ja vauhtikestävyysvauhtini ovat nousseet kovien lenkkivauhtien ja useiden syksyn VK-harjoitusten myötä. Joten avoimin mielin lähden huomenna juoksemaan 3000m:ä, ja taistelemaan mahdollisimman hyvää aikaa ja sijoitusta. Meitä on huomenna viivalla Ana (kova vitosen tyttö), Solenn (kova esteiden ylittäjä), ja minä, ja täysin rinnoin lähdemme puolustamaan Teksasin ylpeyttä, Sam Houston State Universityä! Eat ’Em Up!