Kisakuulumiset!

Eilen Suomi ei pelannut jääkiekon maailmanmestaruudesta, mutta häviön merkkinä kentällä istui hiljaisia pelaajia kyynelehtien. Siinä lyhyt kuvaus konferenssin toisesta päivästä. Perjantain jälkeen olimme valmiit soittamaan ”We are championships” –laulun, koska ensimmäinen kisapäivä oli sujunut erinomaisesti - voitimme Distance Medley Relay:n (DMR-viestin), ja juoksimme koulun ennätyksen kyseisessä viestissä, ja sekä naisissa että miehissä olimme johdossa ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen.

Omalta kohdaltani toinen kisapäiväkään ei ollut pettymys, sillä tulin maaliin 7. sijalla parantaen mailin ennätystä 8 sekuntia lukemiin 5.11, joka konvertoituna vastasi 5.08. Eli myös 1500m ennätys huomioiden juoksin kovempaa kuin koskaan. Tässä kisassa ajalla ei ollut niin väljä, vaan jokainen sijoitus ratkaisi, mutta oletetusti hyvä aika tiesi hyvää sijoitusta ja päinvastoin. Olin hieman pettynyt, että yksi tyttö tuli loppukirissä ohi, ja sijoitukseni tippui yhdellä, mutta tänään loppusuoralla ei irronnut terävää kiriä – maitohapot ja tasaisen kova vauhti olivat tehneet tehtävänsä.

Kestävyysjuoksutiimillemme voisin antaa hyvän arvosanan viikonopusta – pääosin teimme sen mitä meiltä odotettiin. Huippuhetkinä oli meidän keskimatkojen DMR-viestin voitto, miesten toinen sija kyseisessä viestissä, ja meidän johtotähtemme Alyssa Dooleyn hieno urakointi DMR- viestissä (1.sija), maililla (1.sija) ja 800m:llä vain tunti mailin voiton jälkeen (4.sija). Lisäksi Solenn ja Ana juoksivat hienosti 5000m ollen 4. ja 5. Lisäksi 800m:llä De´Quad ja Freddy ottivat 2. ja 4. sijan. Miesten 3000 ja 5000m sekä naisten 3000m olivat hieman pettymys, koska näissä lajeissa pisteitä ei tullut (ja kyseisissä lajeissa taso nousi kovaksi, esim. miesten 3000m: llä oli mukana yli 40 juoksijaa ja voittoaika oli 8.23.)

Tuo keskimatkojen viestin voitto nousee ainakin omassa arvostelussa sinne SM-mitalien joukkoon. Ennen kisaa olin hieman hermostunut ja jännittynyt, ja valmentajan kuiskasi korvaan, että siellä ei ole yhtään sinun tasoista juoksijaa, joten kärkeen vaan. Ja niinpä lähdin vauhdittamaan 1200 m avausosuutta johtopaikalla. 600 metrin jälkeen yksi tyttö tuli ohi, mutta en antanut periksi; hampaat irvessä seurasin hänen askeleitaan ja lopulta tulin toisena vaihtoon häviten tälle kyseisellä tytölle noin 2 sekuntia. Vasta kisan jälkeen minulle kerrottiin, että kyseinen tyttö oli alle 2.15 juoksija 800m:llä (lisäksi hän oli eilen toinen maililla 5.02 ajalla), mutta valmentaja halusi, että juoksen ennakkoluulottomasti. Ja se oli ehdottomasti hyvä asia, ja opetti sen, että ei ole väljä ketä vastaan lähtee juoksemaan, tärkeintä on että kilpailee ja antaa kaikkensa radalla.

Minun osuuden jälkeen viestikapulaa lähti viemään meidän 400 ja 800 metrin juoksija, Tonicia, 400m pituisella osuudellaan. Hän tuli vaihtoon myös toisena, ja tässä vaiheessa 3 ensimmäistä joukkuetta olivat aivan yhdessä. 800m osuuden juoksi Nicole, joka oli kärsinyt lantion alueen vammasta viimeiset viikot, mutta hän teki hyvää työtä juosten kasin alle 2.20. Ja ankkuriosuudelle lähdettäessä kaikki kolme tiimiä olivat yhdessä, Nicholls State, Sam Houston State ja Stefan F. Austin, ja huippujännä viesti oli vailla ratkaisuaan. Meillä ankkuriosuudelle kapulaa lähti kiidättämään Alyssa, ja tiedossa oli, että jos Alyssa pääsee ankkuriosuudelle kärjen mukana, hän on erittäin vahvoilla, mutta jännitystä riitti, sillä viestissä voi sattua mitä vaan. Mutta Alyssa piti lupauksensa ja toi kapulan helpoin näköisesti maaliin ajassa 12.09. Ja uusi koulun ennätys oli parantunut kahdella sekunnilla. Ilo oli mitä suurimmillaan, kun otimme Alyssan vastaan maalissa. Olimme tehneet sen mitä meiltä odotettiin, ja hymy korvissa nousimme korkeimmallakorokkeelle!

Ei ole mitään hienompaa kuin juosta viestiä täydessä hallissa ja kuulla omaa nimeä kannustettavan koko ajan. Joten tästä viikonlopusta jäi ehdottomasti hyvä maku suuhun, ja nyt on aika ottaa ensi viikko kevyesti, ja lähtee juhlimaan synttäreitä Floridaan. Sen jälkeen palataan taas treenin makuu, ja lähdetään rakentamaan kuntoa 11 viikon päässä oleviin ulkoratojen mestaruuskisoihin!

Viestin avausosuus

Voittajana on helppo hymyillä!

Mailin kisa!

Ny mennään!

Alyssa johdottaa joukkoa ihailtavan määrätietoisesti!

Naisten joukkue, ei tullut voittoa, mut pokaali piti käydä kuitenkin hakemassa!

Päävalmentajan yhteiset sanat ja kannustushuuto pettymyksen keskellä. Tää on meidän viikottainen rutiini, ja muistuttaa siitä, että me ollaan yksi iso perhe, ja yhdessä niin ilon kun surun hetkellä. Love this team <3

We are ready!

Päivän voimapastat on ny syöty ja kohta on aika siirtyä kisapaikalle. Aamulenkille mennessä varoiteltiin jäätiköstä, mutta pienet jäätyneet vesilammikot ei eurooppalaisia aamulenkillä hätkäyttänyt (muut verrailivat hotellin sisäradalla).

Mailin alkuerät on peruttu, koska mailille on ilmoittautunut van 12 juoksijaa, mutta kaikk sitäkin kovempia. Mailin ja 800m alkuerät oli tarkoitus juosta lähes peräkkäin, joten tämä karsi osallistujia maililta. Vain todelliset mailerit päättivät tulla kisaa mukaan!

Joten illan kohokohtana on DMR-viesti (Distance Medley Relay), jonka minä avaan 1200m pituisella osuudella. Seuraavaksi on vuorossa 400m, sitten 800m ja lopuksi maili. Viikko sitten kisailimme samalla radalla, joten rata on nyt tuttu ja viimeviikonlopun 1000m kisan vauhtia lähdetään pitämään yllä 1200m asti, jos vaan mahdollista. Mutta kaikista tärkeimpänä tavoitteena on seurata kärkeä ja erityisesti SFA:n (Stefan F. Austin) violettiasuista juoksijaa, koska kyseinen joukkue on pahin kilpailijamme niin viestissä kuin myös joukkueiden kokonaiskilpailuissa.

Huomenna on vuorossa kivikova mailin finaali iltapäivällä, ja tämän jälkeen minulla on mahdollisuus juosta vielä 3000m. Valmentajan kanssa päätimme, että koska sijoitusmahdollisuudet ovat paremmat maililla, juoksen mailin päämatkanani, ja sitten jos jalat tuntuvat hyvältä, voin juosta vielä 3000m päivän viimeisenä lajina.

Joten tänään uskotaan vahvasti oranssiin (vaikka kisatoppi on tänään valkoinen kertoen viestistä ja huomenna musta kertoen finaalista) ja koitetaan pitää violetit taustalla! Me halutaan viedä heidän viimevuotinen mestaruus! 

Kauan odotettu Southland Conference Championship on vihdoin täällä. Ny mennään!

Ohessa vielä linkki kyseisten kisojen sivuille:

http://www.southland.org/Championships/IndoorTrackField.aspx

Let’s go, it’s Conference Tuesday!

Last weekend we were racing in Oklahoma. Our own coach wasn’t with us in the race but there were two guys, Haleigh and Coby, who was in a coach role in the race. I asked Haleigh if she could find out who were racing with me in 1000m race. She didn’t but she mentioned to me that sometimes it’s better to be without knowing who you are racing with. Before the race I didn’t agree with her. In the beginning of the race Oklahoma State University runners started very fast by running first 200m in 33 seconds. I was thinking that damn, those girls run fast but I just try to keep up them. After 600m I took the lead because I felt that I could run faster.

Finally, I won the race by running my new personal best 3.02. But more important than the victory was the self confidence the race gave me back. I had been struggling with my tight hamstring during that week and it made me lose my concentration to the running. Somehow I thought that skipping a workout had taken my fitness shape away, but it didn’t. Vice versa, it gave my body time to recover and get ready for the race.

Also the workout today, (1000m-200m repeats) went very easily and my running was more relaxed than it has been once my injury in the last Fall. It convinced me that the work is done, and now it’s time to enjoy this Conference week.

However, I try to be without over thinking this race because it won’t anything more special than the other races. I remember how our coach told to the girls before Cross Country Conference Championships that you don’t have to do anything special in this race compared to what you have been during the last 100 days. These 100 days of consistent working out has made your fitness shape already. And the girls did just what they were been preparing for the last 100 days, and the result was the second place in the Southland Conference Championships.

So after having been working out last 100 days we just have to trust ourselves and be ready to compete, compete and compete. As a good example of this self-confidence I would like to mention my Finnish friend, who was injured 10 months until last December. During his injuries he never give up and keep on doing the workouts he could, such as aqua jogging and cycling. And when he got back to the track, he won Finnish Indoor championships in 800m on last Sunday. Anyone didn’t believe that he could win but it didn’t matter: He and his coach knew that he could do that.

I think that’s very good example how much running is about trusting yourself and doing things with whole heart. So I want to wish good luck to our whole team and together we can do it! Let’s go and eat’ em up!

Finish strong!

Waiting for the bus and trying to be funny!

Warm-up area

Lähtölaskenta on alkanut

Lauantain kisa sujui hyvin,  ja maaliin tulin kahdeksantena uudella 3000m enntyksellä, joka kirjattiin konvertoinnin myötä nyt lukemiin 10.31. Toinen kilometri oli liian hidas ja turhan varovainen, mutta loppu oli taas vahva, ja tuli maaliin 8. juosten viimeisen kilometrin 3.30 pintaan. Kestävyyttä oli tullut selvästi lisää, ja juoksu oli vahvaa, ja eikä missään vaiheessa tullut selvää väsymystä ja vauhdin hiljentymistä.  Olin siis ensimmäistä kertaa pistesijoilla, ja toin koululla pisteitä. Näitä pistesijoja on tarkoitus tottaa tulevaisuudessa lisää.

Tästä kisasta alkoi myös lähtölaskenta sisähallin Eteläisen konferenssin mestrauuskisoihin Oklahomaan, ja aikaa niihin kisoihin oli 21 päivää. Tänään  aikaa on enää 15 päivää ajoittaa hallikauden huippukunto kyseisiin kisoihin. Ja tavoitteet kyseisissä kisoissa on kovat: Pyrimme voittamaan eteläisen konferenssin mestaruuden sekä naisissa että miehissä, lisäksi pyrimme tulemaan maaliin ensimmäisenä naisten keskimatkojen viestissä, ja tottakai tavoittelen uutta ennätystä ja hyvää sijoitusta 3000m:lle. Se on nyt todennäköisesti matka, jolla kilpailen kyseissä kisoissa viestin avausosuuden (1200m) lisäksi. Mutta yksikään näistä tavoitteista ei tule itsestään, vaan jalka on pidettävä kaasulla tiukasti (näin meidän valmentajilla on tapana sanoa täällä), ja  kaikessa tekemisissä näkyy tavoite onnistua näissä kisoissa.

Kun näin tämän viikon ohjelman, ajattelin, että miksi minulla on näin kova treeni viikko tulossa. Kysyin valmentajalta ja hän vastasi, että tiedän että olet kunnossa ja terveenä, ja pystyt viemään kyseisen viikon lävitse. Niimpä päätin ottaa tämän yhden vuoden kovimmasta viikoista haasteena ja tehdä kaikkeni, jotta onnistuisin treeneissä ja palautuisin aina niiden välillä.Tämä viikko koostuu kolmesta kovasta harjoituksesta: 3*3*300m vedoista 100m hölkkä palautuksella (1500m vauhti ja alle) , 2*(2*1000m+400m/3 min) 3000m- 1500m kisavauhdilla, ja 8 kilometrin kiihtyvästä vk-harjoituksesta (n.4.40->3.40).


Ja ainakin 2 ensimmäistä ahrjoitusta sujuivat hyvin: 300m vetoharjoitus oli yksi kovimmista harjoituksista, mitä olen ikinä tehnyt, mutta siitä tuli samalla yksi lempiharjoitukseni, koska se vastasi niin hyvin 1500 m kilpailua. 1. ja 2. veto eivät tuntuneet niin pahoilta, mutta kolmannessa vedossa alkoi joka sarjassa tuntua väsymystä, koska palautus oli vähäinen ja väsymys kerääntyi loppua kohti.  300m vetojen keksiarvo oli 55,4, ja olin tyytyväinen tähän, koska kuukautta aikaisemmin juoksin 10*300m 2 min palautuksella 55,2 keskiarvolla, joten kunto oli selvästi noussut. Ja ehkä myös irttiottokyky, sillä muutama minuutti meni nurmikolla puuskuttaen tämän treenin jälkeen. (Viimeisessä vedossa mietin, että kyl nää jenkit on hulluja, kun tällaisia juoksuttaa, mutta harjoituksen tehtyäni tiesin, että hyväähän tää mulle loppujen lopuksi tekee!) Torstaina vuorossa oli tonnin vedot, ja ne meni yllättävän hyvin siihen nähden kuinka kova tiistain harjoitus oli. 3.39, 3.36, 1.15 (400m), 3.35, 3.27, ja 1.12 (400m). Ja olin iloinen, että pystyin juoksemaan rennosti kyseiset vetoajat.

Blogin alta löytyy tämän viikon kokonainen harjoitusohjelma, ja harjoitusten lisäksi päivittäin käytän aikaa 45-60 min aikaa lihashuoltoon, joka koostuu kylmä-altaasta, lämpö- ja kylmä pakkauksen käytöstä, venyttelystä, hieronnasta, ja omasta hieronnasta foam rollerilla! Lisäksi joka päivä otan ainakin yhdet päiväunet, ja pyrin varmistamaan, että öisin nukun ainakin 8 tuntia. Eilen kävin myös ravintoterapeutilla, jotta ruokavalio tukisi mahdollisimman hyvin harjoittelu ja mahdollistaisi parhaan mahdollisen palautumisen. Eli ihan tosissaan täällä treenataan ja työskennellään yhteisen tavoitteen eteen reilun 2 viikon päässä!

Lopuksi täytyy vielä mainita, että tiistaina olin niin hermona ennen 300m vetoharjoitusta, että verytellessä sanoin päävalmentajalle, että juoksu on mun työ ja koulu mun harrastus. Ja hän sanoi, että tykkään tosta asenteesta! Eilen hän sitten kysyi: "No Johanna, mihin aikaa juokset konferensissa 3000m?" Annoin muutaman vaihtoehdon, ja nähtäväksi jää kumman meistä veikkaus osui lähemmäksi.

Ma Ap. Puntti ja cross trainer; Ip. Nopeusharjoitus, rytminvaihtovetoja 4*90 m, verr. 10km
Ti: Ap. Kevyt pk 7 km ja liikkuvuusharjoitukset; Ip. 3*3*300m/100m hölkkää/4min, verr. 8km
Ke: Ap. Puntti ja cross trainer; Ip. Pk 10km ja liikkuvuusharjoitukset
To: Ap. Kevyt pk 5 km; Ip. 2*(2*1000m/3min+1*400m/3min), verr.7km
Pe: Ap. Cross trainer 30 min +lantion alueen kuntopiiri Ip. Hieronta
La: Ap. 8 km vauhtikestävyys, verrat 8km
Su: Ap. Pk puolipitkä 12 km

Tunnelmia 3000m kisasta Kansasista, Wichita State Univeristystä!

We are on our way to Wichita, Kansas

Perjantaiaamu alkoi aurinkoisena, ja aamu seitsemältä suuntasimme Wichitaan, Kansasiin, kilpailemaan lauantaina. 8 tuntia bussissa kohti pohjoista tarkoitti meille myös pientä matkaa talveen, sillä Kansasissa yölämpötila oli pakkasella, ja siellä saattoi olla myös lunta. Päävalmentajamme kommentoi heti aamulla pukeutumistani ja sanoi, että Suomen tyttö on pukeutunut kaikkein lämpöisimmin, hän taitaa tietää minne ollaan menossa.

Matka sujui hyvin Oklahomaan asti, jossa meidän oli tarkoitus pysähtyä lounaalla ja shoppailemassa (Harvinaista herkkua täällä, koska kaikki Mall:t on ainakin puolen tunnin automatkan päässä). No suunnitelmat eivät aivan toteutuneet, koska bussissa oli jonkinlaisia teknisiä ja ongelmia, ja jouduimme pysähtymään lounaalle jo ennen tätä ostoskeskusta. Ja tämä lounastauko venyi yli neljään tuntiin, sillä bussia ei saatu korjattua ja Teksasista piti lähettää uusi bussi. Niinpä shoppailut vaihtuivat kortin pelaamiseen lounaspaikassa ja uuden bussin odottamiseen. Neljän ja puolen tunnin odotuksen jälkeen saimme kuitenkin uuden bussin ja pääsimme jatkamaan kohti Kansasia.

Muuten treeniviikko on sujunut vähän väsyneissä tunnelmissa, mikä varmasti johtuu useammasta määrällisesti ja laadullisesti kovasta viikosta. Lisäksi edellisen lauantain kilpailu otti aikakoville, ja siitä palautuminen vei aikaa. Toinen mailin kisa sujui kuitenkin jo paremmin, ja tuloksena oli 14. sija ja aika 5.19, joka vastaa 5.16 aikaa kaarteet ylhäällä olevalla 200 m radalla (nyt juostiin tasaisella), joten mailin ennätys kirjattiin lukemiin 5.16.  Kolmas kierros (800m:stä 1200m:iin) oli edelleen vaikea ja siinä vauhti laski 83 sekuntiin, mutta toisaalta loppu oli erittäin vahva ja juoksin viimeisen 400m:ä 78 sekuntia ja paransin sijoitustani selvästi. Eli töitä riittää vielä, mutta suunta on jo parempi. Lisäksi olin henkisesti paljon vahvempi ja tiesin mitä odottaa kilpailulta, joten olin oppinut kilpailemaan täällä rapakon takana (ja saanut sitä teksasilaista itseluottamusta, YES!).

Tällä viikolla olen laskenut hieman kilometrimäärää (n.75km), ja tiistain tonnin vetojen lisäksi torstain 800m:lle tähtäävää harjoitusta kevennettiin, jotta palautuisin, ja olisin valmis hyökkäämään 3000m ennätykseni kimppuun Wichitassa. Tänä talvena en ole tehnyt kuin muutaman 3000m:lle tähtäävän harjoituksen, mutta toisaalta perus- ja vauhtikestävyysvauhtini ovat nousseet kovien lenkkivauhtien ja useiden syksyn VK-harjoitusten myötä. Joten avoimin mielin lähden huomenna juoksemaan 3000m:ä, ja taistelemaan mahdollisimman hyvää aikaa ja sijoitusta. Meitä on huomenna viivalla Ana (kova vitosen tyttö), Solenn (kova esteiden ylittäjä), ja minä, ja täysin rinnoin lähdemme puolustamaan Teksasin ylpeyttä, Sam Houston State Universityä! Eat ’Em Up!

Kuvia edellisviikonlopulta Houstonista

Kilpailemassa Anan kanssa maililla

Nyt jo vähän tuntuu!

Lämmittelyalue

Taustalla Houstonin ydinkeskusta