It’s Thanksgiving

Amerikkalaisten suuri juhla on täällä ja on aika viettää kiitospäivälomaa.
Maanantaina kokoonnuimme syömään joukkueeni, toisen perheeni, kanssa yhteisen kiitospäivä illallisen. Tämä oli illallinen oli ensimmäinen kiitospäiväillalliseni ja se maistui erittäin hyvältä. Joukkueemme pojat olivat paistaneet kalkkunan ja jokaisella oli vastuullaan tuoda jotain, ja näin meillä oli koossa ihana kiitospäiväillallinen.

Istuimme pöytään alas, otimme toisistamme käsistä kiinni ja Ryan luki ruokarukouksen. Tämän jälkeen aloimme syödä ja jokainen vuorollaan kertoi, mistä on kiitollinen. Kerroin olevani kiitollinen siitä, että saan olla osa tätä ihanaa joukkuetta ja siitä, että olen tavannut niin ystävällisiä ihmisiä täällä. Kiitin myös siitä, että olen terve ja pääsen taas juoksemaan. Tottakai olin kiitollinen myös rakkaasta perheestäni Suomessa, sekä ystävistäni siellä, jotka ovat aina kiinnostuneita kuulemaan, miten täällä Texasissa elämä sujuu.

Tämä illallinen oli hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Ja kun kuuli kaikkien vuorollaan sanovan jotain, tajusi, että monta asiaa oli hyvin, jota ei aluksi tajunnut edes ajatella. Tästä illallisesta jäi myös sellainen olo, että joukkueeni on toinen perheeni täällä Amerikan mantereella, ja varmasti sen takia olen heihin niin kovasti kiintynytkin.

Kiitospäiväloman alku tiesi myös helppoa viikkoa treeneistä ja lomaa Los Angelesissa. Viimeiset 4 viikkoa olen päässyt juoksemaan jo selvästi enemmän, ja nyt tunsikin olevan helpon viikon tarpeessa. Kokonaistreenimäärä on ollut jo ihan hyvällä tasolla, koska olen tehnyt päivän toisen harjoituksen pyörällä, uiden tai crosstrainerilla. Kovien harjoitusten pääpaino on ollut 4-8 kilometrin pituisissa erilaisissa vauhtikestävyysharjoituksissa.

Eli helpon viikon jälkeen on taas hyvä palata Huntsvilleen ja aloittaa uusi harjoituskausi joukkueen kanssa!

November 6 th

Eilinen oli suuri päivä Yhdysvalloille, sillä oli aika valita uusi johtaja johtamaan tätä valtavaa valtiota. Oli mielenkiintoista olla täällä paikan päällä näiden vaalien aikaan, sillä Yhdysvaltojen presidentin vaaleista puhuu lähes koko maailma, mutta jotenkin ne ovat tuntuneet niin kaukaisilta, kun ollut Suomessa. Nyt kuitenkin pääsi seuraamaan, mitä kaverit ajattelevat vaaleista ja siitä, voiko yksi mies muuttaa tavallisen ihmisen elämää täällä Texasissa.

Kuudentena marraskuuta juostiin myös kovaa auringon vasta noustessa. Tarkoituksena oli juosta 2400m 6 km:n kisavauhdilla 6 minuutin palautuksella ja sen lisäksi 3*800m 6 km:n kisavauhdilla 2 minuutin palautuksella. Itselläni oli tarkoitus lähteä juoksemaan muiden tyttöjen perässä omaa sen hetkistä kisavauhtia, sillä kyseessä oli vasta toinen kova yhteisharjoitus, jonka tein joukkueemme kanssa.

Harjoitus tehtiin radalla, koska 600m lenkki nurmikentällä oli liian märkä. Tytöt lähtivätkin kovaan vauhtiin, ja jäin heti juoksemaan yksikseni. He lähtivät juoksemaan niin kovaa, että harjoitus keskeytettiin 1200 m kohdalla ja valmentaja päätti, että tämä 2400 m veto tehdään kahdessa osassa, ettei harjoituksesta tule liian kovaa. Itsekin lähdin varmasti turhan kovaa tämänhetkiseen kuntooni nähden, joten tämä 2*1200m /2 minuutin palautuksella tuntui myös minulle sopivammalta. Ensimmäinen 1200m meni 4.36 ja toinen 4.35. Vauhti tuntui hieman kovalta, mutta toisaalta oli ihanaa päästä juoksemaan vähän kovempaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja eikä jaloissa tuntunut mitään muuta kuin ehkä hieman maitohappoa.

Sen jälkeen oli vuorossa 800 metrin vedot, jotka olivat sen verran lyhyitä, että ne menivät ehkä hieman helpommin. Ja kellokin oli jo 7.20, niin elimistökin oli jo herännyt ja aurinkokin jo melki noussut. 800 m vedot menivät 2.56, 2.55 ja 2.46. Viimeisen juoksin jo tyttöjen perässä ja se ottikin aika koville, mutta toisaalta se tuntui niin hyvältä! Kun on katsonut vierestä kuinka muut juoksee kovaa ja kilpailee, oli ihanaa päästä vähän juoksemaan kovempaa ja kokemaan se ihana fiilis, kun voi juosta kovaa ja muistaa kuinka hyvältä se kaikki tuntuukaan, kun treeni on ohi!

Lisäksi tiesin, että tämä on kova yhteinen harjoituksemme muutamaan viikkoon, sillä perjantaina joukkueemme juoksee viimeisen maastokilpailun, ja sen jälkeen heidän maastokautensa on ohi ja heillä on vain kevyitä omatoimisia harjoituksia ainakin viikko tuon kisa jälkeen. Nyt jo tiedän kaipaavani joukkuetta, kun pitää juosta yksin joka päivä, mutta toisaalta tämä on hyvää aikaa minulle tehdä harjoituksia omassa tahdissa, ja saada kuntoani takaisin sinne missä se oli ennen loukkaantumista.

Treenitunnelmia! 1200m veto menossa.

Siellä sitä perässä tullaan! Ekana juoksee meidän kovin maileri.

800 m vedot menossa.

Pojat tarjoavat vetoapua juostessaan omaa harjoitusta.

Tokavikan vedon eka kierros menossa ja eka kierros juostaan täällä usein aika vauhdilla.

Viimeinen veto menossa ja nyt alkaa jo tuntua!

Joten ainakin nyt kaikki tuntuu olevan menossa parempaan suuntaan ja nautin suuresti täällä Texasin auringon alla juoksemisesta (meillä on täällä jo välillä vähän kylmempää, mutta sanoisin, että meillä on täällä leikkitalvi: voi käyttää saapikkaita ja hanskoja aamulla aikaisin ja iltaisin, mutta päivisin tarkenee T-paidalla).

Ja toki edelleen teen useita korvaavia harjoituksia viikossa, vahvistan lantiotani useilla harjoituksilla ja seison joka päivä kylmäaltaassa, mutta marraskuun 6 päivä toi taas uskoa, että huippukunto on saavutettavissa - tarvitaan vaan aikaa ja malttia!