Sadepäivän iloja

Niin se vaan täälläkin on viikonloppu satanut ja ollut harmaata. Mieleeni tulee, että teitä siellä Suomessa varmaan hymyilyttää, että on se hyvä, että sielläkin on välillä vähän sateista, niin ei pääse tuo Suomen syksy täysin unohtumaan.

Suomessa olessani en ole useinkaa joutunut antamaan sään häiriä tekemisiäni, sillä Suomessa on tottunut lähtemään lenkille satoi tai paistoi, oli lämpötila 20 astetta plussan tai miinuksen puolella. Mutta täällä Texasissahan uima-allaskin on kiinni kun sataa. Kun kysyin kuntosalin työntekijöiltä miksi uima-allas on kiinni, he sanoivat että ulkona salamoi eikä uima-allasta voi näin pitää avoinna. Itse en kylläkään nähnyt ainuttakaan salamaa koko päivänä, ja itsekseni mietin, että todellinen syy oli varmasti se, että kukaan ei halua olla uimavalvojana ulkoaltaalla, kun sataa.

Tuntuu, että koko kaupunki hiljenee täällä kun sataa, nää ihmiset elää niin auringosta. Voitte vaan kuvitella kuinka ihmiset pysyis sisällä ja koulut suljettuina, jos täällä satais lunta. Mutta sitä tapahtuu hyvin harvoin tääl, eikä monetkaan oo nähny lunta täällä Texasissa useampaan vuoteen.

No mutta vaikka on sadellut, niin oikean jalan nivusen ja lähentäjälihaksen tulehdus on parantunut ainakin lähes kokonaan ja olen päässyt aloittamaan uimisen ja pyöräilyn. Se terävä kipu nivusen sisältä on hävinnyt, ja nyt tuntuu enää vain kireyttä lähentäjälihaksessa. Eilen jopa pyöräilessäni unohdin kummassa jalassa vamma olikaan, joten suunta on selvästi parempi!

Olen iloinen ja innoissani siitä, että olen päässyt aloittamaan harjoittelun, ja fysioterapiassa käynti on edistänyt vammasta paranemista, mutta tottakai joka päivä mietin, mitä ne muut eli koko muu joukkue tänään tekee ja miksi mä en pääse mukaan tonnin vetoihin, joka on yksi mun lempiharjoituksista. Ja eilen koko joukkue oli kilpailemassa Austinissa, niin tottakai olisin halunnut olla mukana siellä kilpailemassa. Olisin voinut lähteä reissuun mukaan, mutta minulla oli fysioterapia-aika varattu perjantai-iltapäivälle ja joukkue lähti Austiniin jo perjantaina keskipäivällä, joten jalan kuntouttaminen meni etusijalle,

Nyt kuitenkin toivon, että pystyn kasvattamaan korvaavan harjoittelun määrää ja tehoa ensiviikolla ja näkemään, kestääkö jalkani sitä. Mikäli jalat kestävät kovia harjoituksia vedessä ja pyörällä, voin aloittaa juoksuun totuttelun ensi viikon lopulla.

Eli näillä mennään ja huomiseksi onkin luvattu jo auringon paistetta, ja toivon todellakin, että huomenna on hyvä sää, koska muuten se uima-allas on taas kiinni, kun se uima-valvoja ei halua kastua. Enkä tosiaan tullut tänne Texasiin värjöittelemään sateessa, vaan juuri pakoon noita Suomen syyssateita.